Hae
Minis with Style

Tasan 39 päivää opintovapaan alkuun!

Eihän tässä mitään päiviä lasketa mutta tänä aamuna olisi tämä päivä mukaan luettuna enää 39 päivää opintovapaan alkuun! Se tarkoittaa enää viisi viikkoa töissä täysipäiväisesti ja sen jälkeen saan omistautua täysin opinnoille. Tai no pyörii tuo perhe tässä mukana mutta kahdesta täysipäiväisestä hommasta putoaa toinen pois niin kyllä se helkkari vieköön helpottaa ja saan ehkä käytyä myös kuntosalilla jumpassa.

Onnellinen opintovapaan odottelija!

 

lukujärjestys

On pakko tehdä selkeä aikataulu eli lukujärjestys helpottamaan päiviä ja viikkoja. Ajattelin aloittaa aamun aina pienellä ulkoilulla, jotta aivot heräävät ja koirakin pääsee ulkoilemaan heti alkuun. Meillä hyvin luultavasti lapset tulee menemään päiväkotiin paljon säännöllisemmin kuin mitä tähän mennessä ovat olleet, jotta minä saan selkeiän rytmin opiskeluun. Saatan kuitenkin tehdä ehkä nelipäiväistä viikkoa niin ettei tyttöjen tarvitse olla ihan joka päivä päikyssä. Tarvitsee muuten muistaa tehdä uusi tuloselvitys, koska opintorahaa ei katsota tuloiksi ja yhden ihmisen tuloilla päiväkotimaksutkin putoavat nollaan. Sekin helpottaa, kun opintoraha on  kuitenkin pienempi kuin palkka.

Mutta koska tälläkin hetkellä määrättyjä luentoja on vain muutamana päivänä viikossa niin kaikki se muu ”luppoaika” pitää itse suunnitella selkeästi, ettei vaan käy niin että huomaan rötvänneeni kokopäivän tiktokissa ja mitään ei olla tehty. On ihan huikea ajatus, ettei kouluhommia tarvitse tehdä illalla lasten mentyä nukkumaan vaan saan opiskella valoisaan aikaan päivällä. Olen aiemmin kirjoittanut perheen ja opiskelemisen yhdistämisestä ja voit käydä lukemassa sen TÄSTÄ

Enää yksi kokonainen työvuorolista ja sen jälkeen vain yksi viikko ja loput (vapaata) ensi kesään asti!

 

työharjoittelu

Ensi keväälle olin suunnitellut mahdollisesti myös toisen harjoittelun joka kestää 3kk. Mutta koska maailman tilanne on mitä on niin olen harkinnyt myös harjoittelun lykkäämistä syksylle 2021 ja silloin minulla olisi myös enemmän jo valinnaisia kursseja suoritettuna. Mutta jokatapauksessa kesäkuussa palaan töihin ja pidän kesälomani ja sitten elokuussa tai syyskuussa jatkaisin mahdollisesti opintovapaata vielä.

Ah niin ihania markinoinnin opuksia. Kohta on jopa aikaa luke muutakin, kuin pakolliset sivut. Opintovapaalle on jo kerätty kirjalistaa!

 

opinnäytetyö

Tätäkin hirvitystä pitää alkaa suunnittelemaan, vaikka en ihan tiedä koska meinaan valmistua koulusta vielä. Mutta keväälle on syytä ottaa siiihen liittyviä kursseja jo niin pääsen eloittelemaan opparin metatyötä (eli mietin mitä helkkaria meinaan oikein tehdä). Ja hirvitys siksi, että edellisen opinnäytetyön olen tehnyt kuitenkin jo melkein 10 vuotta sitten ja silloin se ei mennyt ihan niin kirkkaasti maaliin mitä olisin toivonut mutta läpi meni ja olen tehnyt hyvän uran sairaanhoitajana. PSSST!!  viikon tipsi.. Kukaan ei ole sitä kysellyt sen jälkeen, kun se oli palautettu ja arvioitu. En tiedä sitten mitä se on tällä uudella alalla. Nyt luotan siihen, että olen vanhempi, kokeneempi ja oppineempi kuin viimeksi ja saan opinnäytetyöstäni hyvän arvosanan.

 

Saanen muistuttaa teitä myös Kauppakeskus Lohen Haavi Auki -tapahtumasta, joka starttaa huomenna ja mukana on monia hyviä tarjouksia. Me Lohen johtokunnan jäsenet startataan huomenna myös meidän asiakassegmentti -kysely ja ollaan paikalla ainakin perjantaina ja lauantaina kauppakeskuksessa. Itse pyörin kauppakeskuksessa lauantaina promoamassa kyselyä. Kyselyyn vastanneiden kesken arvomme huikean 500€ lahjakortin S -ryhmän kauppoihin. Pääpalkinnon lisäksi arvomme 10 kappaletta 50€ lahjakortteja. Eikö kuulostakkin mahtavalta. TÄSTÄ pääset Haavi Auki -tapahtuman vituaaliseen tarjouslehtiseen.

Tiesitkö muuten, että Kauppakeskus Lohi on S-ryhmän ensimmäinen kokonaan hiilinegatiivinen kiinteistö!

 

Ruuhkavuodet – Kuinka näistä selviää hengissä?

Muistan ajan, kun sain makoilla sohvalla työpäivien jälkeen ja katsella telkkaria rauhassa ja vaikka ottaa päiväunet jos halusin. Muisto on utuinen mutta muistan sen silti. Muistatko sinä? Nyt elämäni pyörii, kuin pikakelauksella eteenpäin ja miksi kukaan ei kertonut tästä etukäteen? Ruuhkavuodet! kuinka näistä selvitään hengissä?

Tytöt auringonkukkapellolla. Kuva: RuusaPhotography

säntillisestä ihmisestä huithapeliksi

Ennen lapsia olin tyypillinen Neitsyt horoskooppimerkiltäni. Säntillinen, jämpti ja jopa ärsyttävän pikkutarkka. Aina ajoissa joka paikassa. En edelleenkään myöhästele töistä mutta muualta kyllä, koska lasten kanssa ei meinaa päästä ajoissa mihinkään.  Viimeisin erittäin kauhea myöhästyminen oli siskoni lapsen ristiäisistä ja se nolottaa vieläkin, kun jouduttiin pyytämään toista siskoa avaamaan oven meille kesken toimituksen. Hävettää vieläkin. Miten tässä kävi näin? miten ihminen voi muuttua näin? Miksi tästä ei kerrottu missään etukäteen? Ihmisen pitäisi kasvaa henkisesti vanhetessaan mutta minulle tuntuu iskeneen kolmenkympin alzhaimer.

 

Hoitovuorot

Päiväkotiin pitää työvuorot ilmoittaa aina viimeistään puolitoista viikkoa aiemmin. Järjestelmä menee kiinni torstaina klo12 ja siitä tulee sähköpostiin muutama muistutus edellisinä päivinä. Jokaisen kolmen viikon listan ensimmäinen viikko on jo heti myöhässä, koska me saadaan työvuorot yleensä vasta perjantaina iltapäivällä. Mutta sittenhän sitä luulisi niiden kahden muun viikon hoitovuorojen ilmestyvän järjestelmään ajoissa. Eikö niin? No ei aina meidän tapauksessa. Nekin usein ovat myöhässä ja joka kerta lupaan parantaa tapani. Miksi minun pää ja muistuttaa pastalävikköä josta kaikki vaan valuu pois?

Syytän muistini hämärtymisestä osittain näitä pienia mussukoita. Varsinkin Islan vauvavuosi oli rankka, koska neiti ei viitsinyt nukkua ensimmäiseen neljään kuukauteen. En muista siitä ajasta juuri mitään. Kuva: RuusaPhotography

 

päiväkodin palautettavat lomakkeet

Voi luoja! Tiedän jo nähdessäni laput lasten lokeroissa, että niiden palauttaminen ajoissa on ihan mahdoton homma. Lapuissa yleensä kysellään hoidon tarvetta loma-aikoina enkä osaa niihin yleensä edes vastata, koska epäsäännöllinen vuorotyö. Mutta parhaimmillaan minulta kysytään lappuja takaisin useampaan otteeseen ja joudun ehkä jopa pyytämään uusia kopioita niistä, koska olen hukannut ne. Tapahtuuhan jollekkin muullekkin näin joskus? En myöskään koskaan muistanut palauttaa neuvolaan mitään niitä kyselylappuja. Aiheesta vuosittaiset neuvolat: muistan myös todella hyvin varata ajat lasten neuvoloihin. Varaan ne aina siinä vaiheessa, kun päiväkodista ovat muistuttaneet asiasta kaksi tai kolme kertaa, kun vuosittainen VASU keskustelu käydään sen kanssa samoihin aikoihin. Onneksi minulla on vain kaksi lasta!

Jos ennen lasten saantia olisi pitänyt käydä tentissä niin en olisi varmaan saanut lupaa lisääntyä!

 

kun unohdat viedä tai hakea lapset päiväkodista

Kerran kun odotin Islaa ja olin menossa töihin pakkasin autoon pienen vuoden ikäisen Ellenin  ja lähdin ajamaan kohti Lohjaa. Meiltä päväkotiin ja töihin on noin 30-35km, joten ihan pikkumatkasta ei ole kyse. Ajelin iloisesti Lohjan sairaalalle, parkkeerasin auton ja satuin katsahtamaan takapeiliin. Ja pienen takapenkin selkänojassa olevan peilin kautta näin iloisen Ellenin joka tapitti takaisin. Olin siis ajanut töihin kulkematta päiväkodin kautta eli eikun uukkaria vaan tekemään ja pikapikaa päiväkodille. Onneksi olin ajoissa liikenteessä, joten en myöhästynyt.

Muutama viikko sitten lähdin viideltä töistä ajelemaan kohti päiväkotia ja siinä vaiheessa reitti oli kirkkaasti mielessäni. Kunnes en kääntynytkään liikenneympyrästä päiväkodille vaan hurautin pokkana sen liittymän ohi ja suoraan Turun motarille. No siinä vaiheessa valkeni väärä suunta ja ei siinä kohtaa ole mitenkään mahdollista alkaa kääntymään toiseen suuntaan, joten suoraan vaan motarille ja Muijalan kautta päiväkodille, huh! myönsin hoitajalle että saatoin koukata pidemmän reitin kautta, koska aivot jäivät jonnekkin matkan varrelle.

Kaikesta huolimatta tämä on juuri sitä mitä olen aina halunnnut, ihana perhe! ja hyvin ollaan selvitty hengissä vaikka välillä tekee tiukkaa. Kuva: RuusaPhotography

tukiverkon puute

Meillä ei liiemmin ole mitään tukiverkostoa, koska miehen vanhemmat asuvat pohjoisessa ja minulla ei vanhempia ole. Pikkusiskoistani on onneksi apua joihinkin tapauksiin mutta pääasiassa meillä tukiverkkona toimii päiväkoti. Lapset on vuorohoidossa, jota ilman ei oltaisi pärjätty kun molemmat tehdään vuorotyötä ja vielä opiskellaan. Nyt mietittiin että muuton jälkeen olisi niin ihana saada lapset lähipäiväkotiin mutta vuorojen sumpliminen ja mahdollisten lisähoitopaikkojen kyseleminen toisi paljon lisätstressiä ja voisin väittää että muisti ja ajatus eivät varsinaisesti menisi minulla ainakaan parempaan suuntaan.

Samaistuuko kukaan näihin ajatuksiin? pienen kahvihuonepikagallupin myötä meitä on useampia huithapelivanhempia, jotka kuluttavat ahkerasti päiväkotien tulostusresursseja lomakkeiden muodossa ja tuovat varmasti harmaita hiuksia myös hoitajien ohimoille. Päivähoidon porukka on kyllä huippua kun pitävät huolta niin lapsista kuin vanhemmistakin.

Täältä voit käydä lukemassa kuinka olen yhdistänyt perheen, opiskelemisen ja työnteon. Eli kyllä sitä tässä aivosumussa jotain saadaan aikaiseksi. Tsemppiä kaikille äideille ja isille, jotka taistelevat samojen asioiden kanssa.