Hae
Minis with Style

Olen sairaanhoitaja ilman voimassa olevaa työehtosopimusta!

Me sairaanhoitajat elämme nyt sopimuksetonta aikaa. Työehtosopimus päättyi eilen ja nyt eletään tätä kunnes covid-19 on joskus ehkä ohi. Toki sopimukseton aika ei merkkaa just nyt mitään, koska meillä on työvelvoite eli töissä ollaan eikä voida taistella uudesta sopimuksesta tai paremmasta palkasta. Työvelvoite, se onkin mielenkiintoinen juttu. Vaikka siis minä joka opiskelen jo uutta ammattia ja joskus toivottavasti pääsen vaihtamaan alaa, olen edelleen velvoitettu palaamaan sairaanhoitajan työhön jos samankaltainen tilanne tulee uudestaan.  En muista kertoiko kukaan tälläistä faktaa silloin kun opiekelin alaa ja en usko että se olisi silloin estänyt minua opiskelemasta tälle alalle. Edelleenkin tykkään työstäni ja työkaverini ovat maailman parhaat, mutta palkkaus ja tämä muu hiertää ja pahasti.

 

No se palkka!

Minulla on aivan huippukollega Noora Turunen, joka eilen nosti kissan pöydälle omassa sosiaalisessa mediassaan ja se herätti heti valtaisaa keskustelua ja minäkin osallistuin siihen vahvasti ja jossain vaiheessa verenpaine nousi niin korkealle että oli pakko pistää puhelin pois ja käydä vilkaisemassa nukkuvia lapsia. Nukkuva rauhallinen lapsi rauhoittaa mieltä kummasti <3

Noora nosti esille sairaanhoitajan palkan ja minulla se on tarkalleen 2554,53e/kk eli tunnissa 16,26e ja minä saan yhtä lisää joka tuli 5v työkokemuksen jälkeen 76,64e/kk ja saan kielilisää ruotsin kielestä 20e/kk. Tästä kun miinustetaan verot ja kaikki ne muut maksut mitä palkasta menee niin tilille jää n. 1700e.  Eli peruspalkka ei päätä huimaa. Tiliä tehdään lisillä, eli myydään vapaa-aikaa työlle ja siitä saadaan korvausta. Mina esimerkiksi myyn iltoja, öitä ja viikonloppuja ja saan siitä korvausta. Nyt tässä listassa olin ensimmäisen viikonaikana tehnyt 11h ylitöitä ja yhden hälykorvauksen tulen saamaan.

Vuorotyö on ihan ok ja oli enemmän ok silloin kun minulla ei ollut lapsia. Tienasin ennen lapsia huomattavasti apremmin kuin nyt koska tein töitä myös todella paljon. Nyt lasten kanssa, joudun luopumaan monesta töiden takia. Me tehdään molemmat miehen kanssa vuorotyötä ja useasti sen takia lapsilta jää paljon tapahtumia väliin ja aina ei pääse harrastuksiin jos ollaan töissä ja lapset on päiväkodissa.  No ei sekään nyt tällähetkellä tunnu enää pahalta.

covid-19

Ystävämme corona tai korona miten se nyt kirjoitetaankaan on tuonut oman lisämausteen tähän työhön. Me joudutaan mieheni kanssa käymään töissä vaikka mikä olisi. Ja me joudumme viemään lapset hoitoon ja samalla toki altistaa heidät myös koronalle kokoajan. Ja vaikka päiväkodit menisivätkin kiinni niin veikkaan että sairaala järjestää äkkiä hoitopaikkaa meidän lapsille.  Toki onnellinen tulee olla että minulla ja miehelläni on töitä. Monet ystävistäni ovat lomautettuna tai sen uhan alla. Minulle sentään tulee palkka joka kuukausi ja on töitä jopa ehkä liikaa. Kun työkavereita on kipeänä paljon niin me muut joudutaan ne vuorot tekemään. Nytkin meitä leikkausosaston hoitajia perehdytetään tehostettuun valvontaan hoitajiksi, koska sinne hyvin luultavasti tullaan tarvitsemaan lisää paikkoja auki jotta saadaan kaikki potilaat hoidettua. Ja ajattele että perehdytys kesti pauttiarallaa 1,5h ja nyt olis sitte varmaan vuoroja tarjolla valvontaan. Tervetuloa vain hoitoon.

Meillä on edelleen Lohjalla päästään lomalle nyt keväällä mutta esimerkiksi Meilahdessa on lomia jouduttu siirtämään keväältä ja kesälomat on kysymysmerkillä. Kysymys kuuluu, että kuinka kauan hoitajat jaksaa tätä meininkiä? Mutta onko sillä mitään väliä?

En väitä että ollaan ainoita taistelijoita

Mutta hyvin siellä ollaan etulinjassa. Tai no me lohjalla ollaan vielä toistaiseksi ihan rauhallisessa tilanteessa. PK seudulla taitaa olla toinen tilanne. On siis myös muita ammattiryhmiä jotka joutuvat olemaan töissä ja palkkaus on huono. En väitä olevani ainoa, joka taistelee huonolla palkalla. Mutta minun käsissäni saattaa olla kuolevia ihmisiä ja jos teen virheen se voi maksaa jonkun hengen. Virhe kaupan kassalla ei ole ihan samoissa mitoissa, vaikka hekin altistuvat virukselle päivittäin. Ja tosiaan ilman päiväkotia ei mekään pärjättäisi nyt eikä ilman koronaa. Umohtamatta laitoshuoltajia tai muita..

Nyt tällähetkellä meitä pidetään sankareina ja kuskataan smoothieta sun muuta (tosin ei meille mutta näin somesta) onhan ne ihania piristyksiä mutta kun korona joskus on ohi niin me palaamme takaisin omaan kuoppaamme ja arvostus vähenee huimasti. Ja palkkaahan ei silloinkaan saa pyytää lisää, koska sitä ei siinä vaiheessa varmasti enää ole. Tai varmasti kansanedustajille löytyy joku pikku kiva korotus 😉

Monet sanoo että nyt ei saa pyytää tai vaatia palkan korotuksia mutta, koska sitten? nyt on juurikin sen aika, koska uudesta sopimuksesta toivottavasti päästään neuvottelemaan kohta uudelleen.

 

Ollaanko me vaan ahneita paskoja, jotka kehtaa nostaa meteliä asioista jotka ei ole kohdillaan? Mitä veikkaatte että kuinka monelle tämä sopimukseton tilanne, korona ja työvelvoite on se viimeinen niitti arkkuun ja he vaihtavat alaa heti kun se on mahdollista? minä veikkaan että luku tulee olemaan aika suuri. Ja samaan aikaan alalle opiskelee yhä vähemmän uusia hoitajia.

 

Kirjoitin myös meidän arjesta koronan keskellä ja sen voit käydä lukemassa täältä!

 

Vuorotyövanhemmat ja lapset – kuinka se onnistuu?

En ole koskaan tehnyt niinsanottua normaalia työaikaa eli maanantaista perjantaihin 8-16 työtä. Jo ennen sairaanhoitajan töitä tein vuorotyötä lentokentällä turvatarkastajana ja ennen sitä kaupan kassalla lukion ohella. Töitä olen tehnyt pitkään jo mutta ei koskaan muuta kuin vuorotyötä. En siis rehellisesti tiedä minkälaista on tehdä pelkkää arkiduunia.

Kuvaaja: Aawee

 

vuorotyön kanssa kaikki vaatii sumplimista

Ennen lapsia vuorotyöstä ei juurikaan ollu mitään pahaa sanottavaa. Eikä oikeastaan nytkään itse työstä ole mitään huonoa sanottavaa. Pidän erilaisista vuoroista ja on erityisen ihanaa viettää hitaita aamuja ennen iltavuoroa ja arkivapaita, jolloin voi hyvin hoitaa asioita mitä ei pysty viikonloppuna välttämättä hoitamaan. Me teemme miehen kanssa molemmat vuorotyötä, joten molemmat ymmärtävät toisen työn laadun ja ne erilaiset vuorot. Ei tulee kateutta toisen vapaista viikonlopuista, koska niitä ei juurikaan ole.

Nyt kun kahden vuorotyöläisen elämään on tupsahtanut kaksi lasta, niin homma on pienesti mutkistunut. Tällähetkelle vain pienesti mutta tulevaisuudessa mutkat voivat olla suurempia. Varsinkin kun meillä ei ole niinsanottua turvaverkostoa tässä lähellä. Ei ole ketään, joka voisi tarvittaessa auttaa lastenhoidossa tai heidän hakemisessa hoidosta tai viemisessä harrastuksiin.

Pelkästään se että koittaisin saada itselleni säännöllisen harrastuksen tuo vaikeuksia tällähetkellä. Koska jos haluaisin päästä joka tiistai vaikkapa tanssitunnille tulisi minun pyytää se aina vapaaksi töistä. Eikä se vielä riitä vaan sen pitäisi olla vapaana myös minun miehelläni, koska lapset. Pelkästään toisen ihmisen kerran viikossa tapahtuvaan harrastukseen palaa molempien vuorotoiveet aina joka listasta. Ei siis millään tavalla järkevää. Sen takia käyn jumpassa aina silloin kun sinne pääsen aikataulujen puitteissa ja onni on lapsiparkki, jossa meidän tytöt tykkää olla.

Kuvaaja: Aawee

 

Luvassa erilainen tulevaisuus

Sitten joskus kun valmistun koulusta minua hyvin luultavasti odottaa ihan perus arkityö. Ajatuksena outo ja en yhtään tiedä miten siihen meinaan sopeutua. Mutta tiedän sen että se tulee helpottamaan meidän elämää varmasti aikalailla. Nythän meillä ei ole vielä mitään hätää, koska tytöt ovat vuorohoidossa. He ovat siis aika usein vain puolikkaita päiviä, kun minä olen useammin aamussa ja mies illassa. Harvemmin meillä on samaan aikaan iltavuoroa tai yövuoroa mutta niitäkin on. Mutta arjen pelastus ja stressiä poistava tekijä on tieto siitä, että hoitopaikkaan voi viedä lapset täysin omien vuorojen mukaan.

Meillä lapset ei siis tiedä edes kaivata mitään muuta kuin vuoroelämää, joten en usko sen tuottavan heille traumoja tai muuta ikävää mitä tarvitsisi puida aikuisen terapiassa 🙂

Esimerkki: menemme molemmat yövuoroon niin lapset menevät hoitoon klo20 iltapalalle ja siitä nukkumaan. Seuraavana päivänä haen heidät klo15.

Kerran on ollut niin että meillä oli molemmilla kaksi yötä peräkkäin ja ne osuivat samaan aikaan. Joten hain tytöt puoliltapäivin ja vein illalla takaisin hoitoon. Se tuntui jotenkin erityisen tympeältä olla lasten kanssa kotona vain muutama tunti iltapäivästä ja sitten saikin mennä jo takaisin päiväkodille. Onneksi minulla on yleensä vain yksi yövuoro kerrallaan ja näitä hoitoöitä on todella harvoin. Onneksi meidän tytöt tykkää mennä päiväkotiin yöksi. Yövuoroja jopa toivotaan ja odotetaan innolla. Silloin hoidossa on yleensä vain muutama lapsi ja aamulla pääsee kuulemma heti leikkimään kavereiden kanssa eikä tarvitse herätä kukonpierun aikaan kotoa ja istua autossa yli puoltatuntia kun ajetaan päiväkotiin.

Kuvaaja: Aawee

vuorotyön ongelmat tulevaisuudessa?

Jos me molemmat jatkaisimme vuorotyötä niin ongelmat tulisivat siinä vaiheessa kun tytöt menevät kouluun. Koulu ei tarjoa iltahoitoa tai yöhoitoa, niin kuin vuoropäiväkoti tarjoaa. Että kuka meidän lapsia hoitaa jos ollaankin molemmat yövuorossa tai iltavuorossa samaanaikaan? aika kauhea ajatus, että 6 ja 7 vuotiaat lapset ovat keskenään kotona illalla jopa puoli kymmeneen asti tai jopa koko yön. Eikös olekkin ajatuksena aika kamala? Ekaluokkalainen lapsi on vielä niin pieni ettei hänen edes pitäisi selvitä yksin tuollaisista asioista. Jo pelkästään ajatus että lapset ovat aamulla täällä keskenään ja joutuisivat selviämään aamutoimista ja lähtemään vielä ajoissa kouluun. Kuinkahan monta kertaa meillä on koira livahtanut myös ovesta ulos samalla?

Meidän työpaikka on tällähetkellä n.35km päässä meiltä kotoa. Eli vaikka aamulla pienet koululaiset oppivat lähtemään keskenään kotoa mutta he pääsevät koulusta luultavimmin paljon aikaisemmin kuin me töistä. Entäs jos avaimet jää kotiin? tai kotona sattuu jotain sillä aikaa? On aika hiton pitkät kilometrit ajaa kotiin paniikissa vaikka töistä pääsisikin lähtemään kesken päivän työnantajan puolesta. Näitä ajatuksia pyörittelen mielessäni melkein viikottain.

Onneksi uusi tulevaisuus on edessä ja suunnitelmissa on päästä pois vuorotöistä ihan muutaman vuoden päästä. Miltähän tuntuu saada kunnon palkkaa (tai vaikka ihan tätä samaa) ilman että olet myynyt kaikkia iltoja, öitä ja viikonloppuja työnantajalle?! aika outo, mutta kiehtova ajatus <3