Hae
Minis with Style
Kaupallinen yhteistyö

90 päivää ilman herkkuja – alkaen tänään!

Kaupallinen yhteistyö: MT personal training
*Sisältää mainoslinkkejä

Uusi vuosi ja uudet kujeet, eiks niin? Minulla menee aina välillä vähän höpöksi tuo herkuttelu ja saatan syödä karkkia melkein joka päivä jossain muodossa. Mutta nyt, koska on uusi vuosi ja vuosikymmen on aika katkaista kierre. Eli sovittiin juuri miehen kanssa että ollaan 90 päivää ilman herkkuja ja mättöruokaa.

kierteen katkaisu

Tämähän kuulostaa iha siltä kun lähtisin katkolle aina tasaisin väliajoin mutta niin se kohdallani näköjään toimii. Olen aina tietyn ajan kiltisti ilman ja vointi on sikahyvä ja sitten syystä tai toisesta alan herkuttelemaan ja kierre jää päälle. Tätä voi kyllä hyvin verrata addiktioon, koska sitä tämä on. En ole koskaan ollut ihminen jolla on karkkipäivä kerran viikossa ja herkuttelu pysyisi kohtuudessa. Olen ennemmin ihminen jolla on kaksi asentoa ON ja OFF ja nyt hetkellisen ON vaiheen jälkeen on aina vääntää nappula OFF asentoon.

eli 90 päivää ilman herkkuja

Tänään on päivä numero yksi ja viimeinen päivä on maaliskuun 30. päivä. Herkkuja saa syödä ensimmäisen kerran sitten 31.3.2020. Katsotaan miten käy herkkuperseelle. Yleensä ensimmäiset 3-4 päivää on pahimmat ja kun on päässyt muutaman kerran kieltäytymään houkutuksesta se alkaa olla rutiinia.

Eilen päätin syödä herkkuja sitten oiken olan takaa, koska olihan se viimeinen päivä ennen tätä herkkulakkoa. No onnakei olin iltavuorossa töissä eli herkuttelu ei mennyt ihan överiksi mutta nyt olo on aika kauhea. Söin dominosuklaalevyn ja tv mix salmiakki pussin melkein kokonaan itse. Ja koska en ole pitkään aikaan syönyt maitotuotteita tai gluteenia niin tuo suklaa oli aika mojova annos. Nyt vatsa on turvoksissa niin että näytän ihan kun olisin raskaana ja suoliston murina ja mölinä on kova. Tiedän kuitenkin että se helpottaa pian.

vaakalukema 1.1.2020

Tämä lukema yllätti kovasti, koska olin olettanut että se olisi niin paljon enenmmän kuin mitä vaaka äsken näytti. Paino on 68,8kg ja tästä on hyvä lähteä myös Suurin Muutos elämänmuutokseen mukaan. Suurin Muutos alkaa 6.1.2020 eli ihan kohta. Ja minä pystyn tarjoamaan teille lukijoille tämän ihanan Monnan ja Tuukan valmennuksen hintaan 49e (ovh79e) koodilla: MINISTYLE

Eli jos sinulla on myös samanlaiset aikeet ryhdistäytyä ja haluat mukaan kokonaisvaltaiseen muutokseen niin kannustan lähtemään mukaan tähän. Minäkin olen siellä saamassa ohjeita kokonaisvaltaiseen muutokseen ja ennenkaikkea odotan uusia ruokaohjeita. Asiakkaiden kokemukset aikaisemmasta valmennuksesta ovat huikeita ja voit käydä niitä lukemassa www.suurinmuutos.com.

Mulla on nyt jo ikävä suklaata ja sokeria… ääääääääääkk..

Lapsille kokkaaminen – Ihanaa vai ihan kauheaa?

Minä en ole koskaan oikein ollut mikään ruoanlaittaja. Olen tehnyt ruokaa, koska ihmisen pitää syödä pysyäkseen hengissä. En mitenkään nauti siitä ja en tykkää kikkailla erilaisilla soosseilla ja pyreillä. Aikana ennen lapsia ja opiskelijana en välttämättä syönyt lämmintä ateriaa enää koulun jälkeen kotona. Tai vapaapäivänäkin pystyin syömään vain tyyliin leipää ja jukurttia. 2013 ja 2014 treenasin kovaa ja tähtäsin fitnesskisoihin, silloin oli syötävä jotain muutakin kuin jukurttia. Mutta sekin sopi minulle vallan mainiosti, preppasin kaikki viikon ruoat valmiiksi pakkaseen ja söin sieltä ohjeiden mukaisesti. Ei kikkailua tai venkslaamista gourmet annosten eteen.

Nyt lasten kanssa ruoanlaitto on välttämätöntä ja ruoka-ajoista pitää pitää kiinni

 

Alussa kaikki oli helppoa

Ensinnäkin täysimetin molempia melkein 6kk ikään asti. Ellenin kohdalla maisteltiin aikaisemmin, koska kaikki uusi oli jännää. Mutta kun aloitettiin kiinteiden maistelu oli kätevää keittää vihannekset, surauttaa soseeksi ja pussittaa pakkaseen. Hedelmäsoseet ostettiin valmiina. Jonkin verran myös sormiruokailtiin molempien kanssa, mutta en vaan kestänyt sitä sotkua jokapäiväisesti niin soseet oli helpompia. Ja kuka jaksaa pyöräytellä kaurapuuromuffinssipalleroita joka ikinen päivä.. En minä!

Nämä kakut on enemmän minun juttu kuin arkiruoan laittaminen

 

Kahden leikki-ikäisen kanssa ruokailu mutkistuu

Nämä omat kulta mussukat kuvittelevat että meillä tehdään uusi ruoka joka ruokailulle ja yleensä sanomista tulee jos samaa ruokaa tarjotaan toista tai jopa herranjumala kolmatta kertaa. Itse tykkäisin tehdä kerralla enemmän, vaikkapa muutaman päivän safkat mutta ei se kelpaa näille prinsessoille. Ja aina pitäisi olla kuitenkin jauhelihaa ja makaronia, koska se nyt vaan on hyvää. Kuinka monella tapaa tätä pystyykään valmistamaan, aika monella, olen nimittäin kokeillut. Nämä ruoat maistuu aina ja otetaan lisääkin jopa.

 

Miksi kaupan pinaattiletut ja maksalaatikko on niin sairaan hyviä, mutta kotona tehtyä ruokaa närpitään

 

Aina jos erehdyt kokeilemaan jotain uutta esimerkiksi eilen uunijuureksia (porkkanaa, perunaa ja punajuurta) ja jauhelihapihvejä, niin ensimmäinen kommentti oli: ”hyi tää haisee pahalle”. Ai että kun nämä kommentit hivelee mun kokkausminäni itsetuntoa ihan todenteolla. Ja heti alussa aletaan kyselemään et kuinka monta lusikallista pitää syödä tai mitä tästä pitää syödä. No jos vaikka joskus söisit ihan kaiken.

Ryhmä Hau kakku, voileipäkakku ja amerikkalainen juustokakku

 

Päiväkodissa maistuu ruoka kuin ruoka

Ja mikä ihmeen juttu tämä on? joka päivä saan kuulla että ruoka on maistunut erittäin hyvin ja sitä on otettu kerran tai pari jopa lisää. Ne varmaan kuvittelee siellä et meillä ei kotona saa ruokaa ollenkaan ja päikyssä lapset sitten tankkaavat ravintoa kaiken varalta. No onhan se hyvä että edes siellä syövät mukisematta kunnolla. Kotona on hyvä sitte pelleillä pöydässä ja jättää syömättä.

Olen myös joskus tehnyt niin että tarjoan iltapalalla sen saman ruoan uudelleen mikä ei ole päivällisellä maistunut tai jos ruoka on jäänyt syömättä niin en tarjoa välipalaa tai iltapalaakaan loputtomasti vatsan täytteeksi.  Mutta pääosin meillä syödään kyllä hyvin, koska tytöt kuitenkin kasvavat hyvin eli mistään jatkuvasta nirsoilusta ei ole kyse. Lähinnä kuvitelma siitä, että kotona ruoka vaan tilataan  pöytään ja tyytymättömyydestä sanotaan kokille erittäin kärkkäästi ja palautetaan ruoka-annokset takaisin keittiöön, on rasittavaa.

Meillä luojan kiitos iskä tekee ehkä suurimman osan viikoittaisista ruoista. Tai ei edes ehkä, vaan tekee! Jos tämä jäisi kokonaan minun harteilleni, en selviäisi. Meillä on selkeä työnjako: mies tekee ruoat ja minä sitten leivon ja teen esimerkiksi banaanilettuja.

 

Syökö teidän lapset mukisematta kaiken ja kiittävät hyvästä ruoasta poistuessaan pöydästä?