Hae
Minis with Style

Onnenpäivä – monta huikeaa tapahtumaa!

Eilinen oli kyllä melkoinen onnenpäivä, vaikka se alkoi ihan tavallisena työpäivänä leikkausosastolla mutta se päättyi lopulta riemunkiljahduksiin. Enpä olisi aamulla osannut arvata mitä päivä tuo tullessaan, koska niin moni täysin erilainen ja toisistaan riippumaton asia loksahti täydellisesti paikoilleen.

 

onnenpäivä

 

neliapila sinetöi onnenpäivän!

Päivä alkoi siis ihan normaalisti töissä, ei mitään kummallista. Muutama polviskopia ja pääsin kotiin klo15. Työpäivän aikana sain sähköpostia työllisyysrahastosta, että työnantaja on lähettänyt heille aikuiskoulutustukeen liittyvän työnantaja lomakkeen. Syksyn opintovapaan raha-asiat ovat siis hoidossa. Kiva juttu! Pääsin kotiin niin meillä oli keppariesteiden maalaaminen kovassa vauhdissa pihalla. Minulla oli varattu yksi palaveripuhelu iltapäivälle ja sanoin liittyväni maalauspuuhiin hetken päästä.

Palaverissa sovin yhden Suomalaisen tunnetun yrityksen kanssa somehommista alustavasti nyt kesän ajaksi ja sitten katsotaan jatkoja sen suhteen. Ihan huikea homma, pääsen tekemään oman somen lisäksi myös muille sisältöä. Mahtava homma! Tässä vaiheessa mietin, että no tämähän päivä menee mukavasti. Lähdimme maalausprojektin jälkeen kävelylle koko perheen voimin. Samalla päivitin ja vilkuilin sähköpostia, koska olemme nyt kaksi viikkoa odotelleet tuloksia New Yorkista Global Case Competitionista. Ei mitään vieläkään! Kävelyllä olin näkevinäni maassa jotain. Ja jäin tutkimaan sitä hetkeksi. Ja kyllä löysin elämäni ensimmäisen neliapilan ja muutaman askeleen päästä löytyi toinen hiukan pienempi. Ajattelin, että hitsi tämän on pakko olla jokin merkki!

 

onnenpäivä

Kuvakaappaus meidän presentaartiovideosta

 

aina vaan paranee

Pääsimme lenkiltä kotiin ja huomasin sähköpostissa viestin tulevalta terapeutiltani ja hän kertoi Kelalta tulleesta päätöksestä eli koska aloitetaan? Jes koko kevät sitä oltiin odotettu ja nyt sitten se vihdoin alkaa. Postilaatikossa oli myös B lausunto lääkäriltä ja oli mielenkiintoista lukea se ja samalla teki mieli repiä kamala tekstinpätkä palasiksi. Totta joka sana mutta silti tekee pahaa. Tiedän että oman lapsuuden käsitteleminen alkaa nyt, rankkaa se tulee olemaan mutta nyt vihdoin saan ehkä välineitä sen käsittelemiseen.

 

olin jo luopunut toivosta saada postia jenkkilästä

Selasin illalla sohvalla TikTok videoita läpi ja mietin kokoajan, että kohta meen nukkumaan. Seuraavana päivänä olisi taas yksi suuri päivä, koska esittelen opinnäytetyöni suunnitelman seminaarissa ja opponoin  toista työtä myös. Siinä hullunhauskojen videoiden lomassa Teams ilmoittaa uudesta viestistä… Avaan sen… Anni kirjoittaa: ME VOITETTIIN!!!!! Olin hetken ihan WTF ja rupesin etsimään reittiä koulun sähköpostiin ja kyllä siellä oli onnitteluviesti Dekaani Kenneth S. Rhee:ltä. Me oikeesti voitettiin kansainvälinen bisness kilpailu, Global Case Competition, jossa piti analysoida striimauspaleluiden nykytilaa ja tulevaisuutta. Viikossa tuotettiin 3 sivuinen raportti, presentaatio ja video. Mikä onnenpäivä!!

 

The judges were quite impressed with the combination of high-quality analysis and creativity in your presentation, especially given the short duration for preparation!

onnenpäivä

Nazareth College tulee julkaisemaan työn omalla verkkosivullaan ja meille pidetään virtuaalinen palkinnonjakotilaisuus. Siis aivan uskomatonta, että me Laurealaiset voitettiin tämä kilpailu. Mukana oli monia arvostettuja kouluja ympäri maailmaa ja me mentiin ja voitettiin koko homma! Onnitteluja on sadellut Laurean rehtoria myöten ja ollaan niistä todella kiitollisia. Me kirjoitetaan matkasta ja kilpailusta vielä artikkeli, joka julkaistaan ainakin Laurea Journalissa.

Muutaman tunnin päästä alkaa suunnitelmaseminaari ja toivotaav etten änkytä hirveesti sen aikana. Miksi nämä jännittävät aina näin paljon? Pitäisi saada varmaan jotain esiintymiskoulutusta, puhumiseen ja presentaatioiden pitämiseen. Tanssiminen ja hassutelu onnistuu liiankin hyvin, mutta puhuminen ihmisten edessä onkin ihan toinen juttu!

 

Lisää filiksiä voit seurata Instagramissa <3

 

Lastenvaatteet – äiti ei enää saa päättää!

Olen itsekin ollut lastenvaateyrittäjä ja arvostan suuresti kotimaista tuotantoa ja vastuullista muotia. Tähän mennessä olen saanut melko vapaasti itse päättää lastenvaatteet mitä lapsille ostetaan ja mitä he laittavat päällensä aamulla. Mielelläni olen myös maksanut siitä, että vaatteet ovat vastuullisesti tuotettuja ja materiaalit ovat olleet laadukkaita. Ja niissä nyt yleensä on jälleenmyyntiarvo säilynyt myös eli osan rahasta on saanut takaisin ja sijoitettua uuteen vaatteeseen. Nyt tilanne alkaa vanhemmilla lapsilla olemaan hiukan eri: kaikki vaatteet ei enää kelpaakkaan ja koossa 122-128 niitä ei meinaa löytää enää käytettynä. Tämä johtuu varmasti siitä, että kulutus vaatteella on melkopaljon kovempi mitä se oli koossa 98. Ne ei kestä enää siihen asti, kun siirrytään suurempaan kokoon. Polvet menee rikki ja muutenkin vaate joka on ollut tiiviissä käytössä muutaman vuoden ei ole enää myyntikunnossa.

 

lastenvaatteet

Henkkamaukkaa päästä varpaisiin!

 

lastenvaatteet opiskelijabudjetilla

Olen ollut viimeiset 6kk opintovapaalla ja vaikka en nyt ihan KELAn opintotuella olekkaan niin tulot ovat pienet. Lompakko ei ole siis kestänyt ostella Gugguuta ja Metsolaa tytöille kesävaatteiksi. Paljon olen kyllä itse ommellut mutta siihenkin on jäänyt hyvin vähän aikaa. Käytiin eilen henkkamaukalla katsomassa tytöille sandaaleja kesäksi niin ostettiin myös kesämekkoset siinä samalla. Hintaa hihattomalla mekolla oli 4,90e ja sama mekko pienellä rimpsuhihalla taisi olla 6,90e. Sortsit sai about vitosella mukaan niin se ei ainakaan motivoi nipistämään sitä vähääkään aikaa ompelulle saatikka ostamaan saman ajan kestäviä sortseja moninkertaisella hinnalla. Ennen pystyi ajattelemaan sen ns. sijoituksena kotimaisille yrittäjille mutta jos rahaa ei ole niin sitä ei ole.

Kuinka paljon minäkin olen lastenvaatteisiin laittanut rahaa ja pyörittänyt suunnilleen joka viikko facebook kirpparia omassa keittiössä. Pakkaillut vaatteita paketteihin ja käyttänyt aikaa kirppareilla kiertämiseen jos vaikka joku ihana herkku löytyisi käytettynä tytöille. Kun tähän ei vaan ole ollut enää aikaa niin on helppo mennä sieltä mistä aita on matalin eli ostaa parin euron vaatteita, jotka käytetään loppuun ja rikkimeneminenkään ei harmita niin paljoa. Kaiken lisäksi ne eettisimmät vaatteet ei enää kelpaa meidän tytöille, on kuulemma hieman tylsiä. Ja äiti jos saisi valita hän valitsisi juuri niitä vähän ehkä lapsen mielestä tylsempiä vaatteita, mutta se ei taida olla enää mun valittavissa. Vielä onneksi kelpaa omatekemät vaatteet.

 

lastenvaatteet

Voi kun olisi enemmän aikaa ompelemiselle!

 

More is More!

 

merkkivaatteet ei enää kelpaa niin helposti

Monet äitin mielestä ihanat kotimaiset merkkivaatteet ovat jääneet kaappiin, koska ne ei meinaa tytöille kelvata. Olenkin niitä myynyt pois, koska miksi niitä siellä säilyttää. Nyt tytöillä on selkeästi hyvin värikäs kausi ja kaikessa pitäisi olla kimalletta ja paljettia. More is More! Joten olen joutunut siis jo rahan takia myöntymään ei niin vastuullisiin vaatteisiin niin tyttöjenkin oma valinta on mielummin HM:n ja Lindexin mekot kuin Gugguun mekot. Vaikka Gugguun trikoiset lastenvaatteet ovat olleet Ellenille jo pitkään ehdoton ei, koska kangas on liian jämäkkä ja kovaa. Edellisen kerralla kirjoitin meidän lempparimerkeistä lastenvaatteissa ja pinnalla oli ehdottomasti Kaiko. Kaiko on edelleen mun suosikki ja edelleen ostan joskus niitäkin vaatteita jos en lapsille niin itselleni. Toisaalta nämä myönnytykset ei nyt ole niin pahoja, koska tosiaan budjetti kestää muutenkin paremmin nuo halvemmat vaatteet. Tekisi mieli vaan tukea enemmän kotimaista tuotantoa ja Suomalaisia yrittäjiä. Ehkä siinä voi sitten parantaa, kun ajat opiskelijana ovat ohitse. Pääasia että tytöt kulkevat ehjissä ja säänmukaisissa vaatteissa ja itse tuntevat olonsa hyväksi.

 

Seuraathan minua jo Instagramissa!