Hae
Minis with Style
Kaupallinen yhteistyö

Epäonnistunko minä?

Kaupallinen yhteistyö: MT personal training

Neljä viikkoa sitten aloitin Suurinmuutos valmennuksessa mukana ja tavoitteena oli oppia syömään terveellisemmin, säännöllisemmin ja pudottaa hieman painoa. Paino putosi alkuun hienosti, koska nesteen luonnollisesti lähtivät liikkeelle ja poistuivat ensimmäisenä. Mutta nyt valmennusta on neljä viikkoa takana ja suunta on aivan väärä. Epäonnistunko minä nyt tässä?

Uusi ihana huppari jonka ompelin itselleni <3

Väärä suunta

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut liikkumisen kanssa vähän haastavaa. En ole siis päässyt liikkumaan (lue: Aplicoon jumpalle) niin paljoa kun olisin ehkä halunnut. Toisaalta olisin voinut hyvin käydä kävelyillä ja jumpata kotona. Kotijumppiin Suurin muutos valmennuksessa on todella hyvät ohjeet, mutta miksi niiden tekeminen on niin hiton vaikeeta. En ole koskaan saanut itseäni treenaamaan kotona kunnolla, vaikka se olisi ehkä ajankäytöllisesti kaikkein paras keino. Ja nyt tätä kirjoittaessani iskee kyllä pieni sisuuntuminen, koska hei tämä on vain tekosyy etten ole päässyt liikkumaan mukamas. Kun oheet on annettu sulle ihan nokan eteen niin helposti niin miksi en sitä tee?! Tässä on pakko ryhdistäytyä!

Paino on noussut

Me syödään kotona ihan perusterveellisesti oikeastaan kokoajan. Nyt tänä vuonna ollaan jätetty satunnaiset grilliruoat ja pizzatkin väliin. Vaikka eilen töissä teki pizzaa mieli ihan törkeesti, mutta onneksi oli tekemistä mikä piti kiireisenä ja pizzakin unohtui. Mutta nyt on aivan pakko myöntää, että perjantaina kun hain tytöt koulun jälkeen hoidosta söin autossa karkkia. Tiesin ettei se ole järkevää mutta jotenin kävelin määrätietoisesti kauppaan ja suoraan karkkihyllylle ja hain sen mun lempipussin namia. Osan söin autossa päiväkodin parkkiksella ja osan sitte kotona illalla. Olo sen jälkeen ei ollut mikään mahtava ja vatsassa tuntuu nyt että on syöty gluteenikarkkeja. Mutta nyt ei kyllä tee mieli enempää. Tärkeintä minun kohdallani ehkä on se että putki ei niin sanotusti jää päälle. Ehkä päähäni on saatu taottua järkeä tämänkin suhteen.

Se pirun karkkipussi!

 

muutosta on tapahtunut

Voin rehellisesti todeta että muutosta on tapahtunut. Suurin muutos on ehkä tapahtunut korvien välissä ja olen oppinut hyväksymään itseäni enemmän tälläisenä kuin olen. Vaikka en ikinä pääsisi siihen painoon missä olin ennen lapsia niin suurempia asia on muuttaa omaa suhtautumistani siihen hemmetin painon tuijottamiseen. Se paino ei ole enää se tärkein juttu. Itse olen saanut tämän ainaisen laihduttamisen mallin jo lapsena omalta äidiltäni. Ensimmäisellä laihiksella taisin olla ala-aste ikäisenä ja sille minut laittoi äiti. Palasin kesälomalta kuulemma pyöristyneenä ja siitä puhuttiin kovaan ääneen kaikille että voi Jannina on lihonnut ja nyt se saa syötäväksi vaan porkkanoita. Plus että oma äitini oli aina suurenluokan laihduttaja. Lihottiin ja laihdutettiin suurella pöhinällä ja kaikesta tehtiin aina todella suuri numero. Laihduttaessa kaikki vietiin äärimmäisyyksiin, kaikki kiellettiin ja vedettiin kaalikeittoa tai nutrilettia monta viikkoa kunnes paino oli pudonnut liian nopeasti. Palattiin normaaliin ja paino tuli takaisin. Ja kaikki taas alusta.

Nyt itse kahden tytön äitinä olen tietoisesti jättänyt kaikki laihdutus puheet pois heidän kuuloetäisyydeltä. En koskaan käy vaakalla heidän nähden tai puhu liikunnasta niin että liikkuisin pelkästään sen takia että laihtuisin. Meillä puhutaan liikunnasta niin että se on hauskaa ja siitä tulee hyvä olo. Liikunta tekee hyvää keholle ja mielelle, eikä sitä leimata pelkästään laihduttamiseen ja vartalon ulkomuotoon. En millään halua siirtää tätä ajatusmaailmaa enää eteenpäin omille lapsilleni ja itse koitan myös päästä siitä eroon.

Suurin muutos on tapahtumassa, ei vaakalla vaan korvien välissä!

Throwback eli muistelomatka discotanssiin

2012 Estonia open cup

Olen tanssinut aina, jollen tunneilla niin kotona varmasti siitä lähtien kun opin kävelemään. Niin sanotusti virallisesti tanssiura alkoi Kaisaniemen ala-asteen tanssiluokalta jonne siirryin pääsykokeiden kautta kolmannelle luokalle. Yläasteella tutustuin discotanssin maailmaan ja se vei tytön mukanaan. Discotanssi on nopeatempoista tanssia, jossa tehdään plajon erilaisia hyppyjä ja piruetteja mutta aitoa tanssimista ei saa unohtaa.  Discotanssi on melkolähellä kilpa aerobikia ollakseen todella kaukana siitä kuitenkin. Sykkeet on noin parisataa kun joraa täysillä ja esimerkiksi soolo ja duo kilpailuissa minuutin ohjelma tanssitaan kolme kertaa läpi aina yhdellä kierroksella. Laji vaatii runsaasti kestävyyttä.

 

throwback discotanssiin

Se miksi päädyin kaivelemaan vanhoja tanssikuvia ja lookkeja eri vuosilta oli se, että Isla ja Ellen kävivät tänään ekaa kertaa Espoossa Star Dance studiolla mini kids tunnilla ja sinne taidetaan mennä jatkossakin, koska oli siellä niin mukavaa. Tanssikoulun ovat perustaneet ryhmä naisia, ystäviä, jotka ovat tanssineet yhdessä varmaan jo lapsesta asti. Itsekin olen heidän kanssaan kiertänyt samoja kilpailuja läpi vuosikausien ajan. Studiolla oli todella lämmin ja luokseenkutsuva fiilis. Aulassa tai pikemminkin olohuone/keittiössä oli ihanat muhkeat sohvat ja kahvitarjoilu vanhemmille, ihan huippua palvelua! Kiitos!

Seuraavat kuvat ei ole laadultaan parhaimmasta päästä koska ne on otettu perunalla vuonna nakki ja sota. Niistä käy ilmi vähän discotanssin maailmaa ja glitterfiilistä.

Iso discomuodostelma 2009

Erilaisia soolo lookkeja

Mitä korkeampi tötsä ja krepatumpi tukka, sen parempi!

 

Estonia open cup 2012

Tätä vuotta ei voi muistaa. Ehkä 2007.

Tanskassa. Vuosi 2012 mihin kaikki päättyi. Ensimmäiset EM kisat mihin pääsin naisten soolossa. Pienryhmällä ja muodostelmalla olin ollut ennenkin. Huomatkaa hurmaava rusketus ja kreppityyli.

 

Toivottavasti pääsen joskus ompelemaan treeni ja kisavaatteita omille tytöille. Ellen jo iltapalalla tilasi itselleen strassitetun tanssipuvun. No jos ne treenitrikoot vaikka ensin <3

 

Ah mitä ihania muistoja. Näissä muistoissa tärkeintä on se, että me olemme näiden tyttöjen kanssa edelleen läheisiä ja vietämme aikaa yhdessä aika ajoin. Heidän kanssa on jaettu ilot ja surut teini vuosista tähän päivään. Ellenin kummit ja minun kaasot löytyvät tästä porukasta. Tämä porukka on kultaa!!