Hae
Minis with Style

Itseohjautuvuus – uusi tapa työskennellä!

Varmaan kaikenlaisessa työssä tarvitaan jonkin sortin itseohjautuvuutta, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Itseohjautuvuus ei ole ollut minulla kymmenen vuoden sairaanhoitajauran aikana se pääasia ja olen nyt viimeisen kolmen kuukauden aikana joutunut todella harjoittelemaan olemaan itseohjautuva työntekijä. Tai harjoittelinhan minä tätä jo kaksi vuotisen etäopiskelijataipaleen aikana mutta onhan palkkatyö eri asia kuin opinnot.

lennonjohto ohjaa leikkurissa

Sairaanhoitajana leikkausosastolla ei tarvinnut olla niin itseohjautuva mitä minun nyt pitäisi osata olla. Leikkurissa lennonjohto ohjaa koko osaston toimintaa. Jakaa leikkaukset saleihin kiintiöiden mukaan ja henkilökunnan leikkauksiin kunkin osaamisalueen mukaisesti. Eli aina kyseisen päivän tehtävät oli valmiiksi sinulle määritelty ja sen mukaan edettiin. Ja vaikka tilanteet elävät, joskus nopeastikkin, niin käskyt tulevat aina lennonjohdolta. Tottakai omaa toimintaa leikkausten aikana ja esimerkiksi heräämössä tulee osata ohjata ja pitää osata olla oma-aloitteinen.

 

itseohjautuvuus

 

uusi taito: itseohjautuvuus

Olen uudessa työssäni pääosin etätöissä. Teen kotona 60-80% viikosta eli toimistolle menen vain kerran tai kaksi viikossa. Ja ihmiselle, joka on siirtynyt aivan toisesta maailmasta markkinointiin ja kotitoimistoon, tämä kolme kuukautta on ollut vaihtelevasti haastavaa. Eikä tätä itseohjautuvuutta voi kukaan minulle opettaa, vaan asia on itse opeteltava ja luotava aivan uusia rutiineja. Silloin kun työtehtäviä on paljon ja ne ovat tietyn luonteisia, sellaisia suoritettavia ja yksinkertaisia, niitä on helppo tehdä. Mutta jos tehtäviä ei ole kokoajan, tai ne vaativat luovuutta tai niiden deadline ei ole tunnin päästä, niiden suorittaminen on heti paljon vaikeampaa. Ja olen huomannut että minulla on tiettyjä maneereja, kun asiat menevät mukavuusalueen ulkopuolelle.

Kun menen jumiin töiden kanssa, otan ensimmäisenä aina puhelimen käteen ja alan selailemaan somea. Joinain (huonoina) päivinä olen tehnyt sitä aivan häiritsevyyteen asti ja olenkin ottanut käytäntöön aivan uuden tavan. Puhelimeeni voi määritellä erilaisia ”älä häiritse” tiloja, jotka ovat aivan loistavia. Koska olen viime aikoina ollut myös huono nukkuja, yöllä minulla on ollut jo pitkään käytössä tila, jonka aikana puhelin ei ilmoita viesteistä tai mistään ylimääräisestä. Puhelut tulevat läpi, mutta harvoin kukaan minulle soittaa ja jos soittaa niin silloin se on tärkeää. Otin työpäiville käyttöön samanlaisen ”älä häiritse” tilan, joka päästää läpi vain mieheni ja Ellenin viestit ja puhelut. Puhelimelle on myös aivan oma paikkansa työhuoneessa ja se ei ole siinä koneen vieressä tykyttelemässä. Eli puhelin pois näkyvistä niin tulee työn tekemisestäkin tuloksellisempaa.

 

itseohjautuvuus

 

To do -listat näyttävät työpäivän lopussa konkreettisesti mitä olen päivän aikana tehnyt!

 

päivän suunnittelu ja to do -lista

Aloitan aamut nykyään myös päivän suunnittelemisella ja teen itselleni to do -listan, josta saan ruksata yli suoritettuja tehtäviä. Ja olen huomannut ettei ole mitään tyydyttävämpää kuin se, että saa vetää tehtäviä yli. Päivän päätteeksi on mukavaa nähdä visuaalisesti se mitä on saanut aikaan. Tämä oli aluksi vaikeaa, kun työtehtävät ovat muuttuneet konkreettisesta sairaanhoitajan työstä ei niin konkreettiseen markkinointisuunnittelijan työhön. Alussa tuntui siltä etten tee mitään! Koska sain tavallaan tehdä työkseni sitä mitä olin tehnyt niin pitkään huvikseni ja vapaa-ajalla. Valitin tästä ystävälleni ja hän kehotti kirjamaan ylös kaiken mitä teen työpäivän aikana, niin näen sen konkreettisesti mitä olen tehnyt. Se todella auttoi! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos joskus tuntuu ettei päivän päätteeksi ole saanut mukamas mitään aikaiseksi. Metatyö on myös työtä, muista se!

 

Lue myös aiempi kirjoitukseni kohta päättyvistä opinnoistani.

Seuraathan minua jo Instagramissa.

6 kommenttia

  1. Pirkko Elina kirjoitti:

    Todella hyvin ja kattavasti kirjoitettu juttu.
    Juuri noin se meni jo -86, mutta nautin kyllä ”paperien” kääntelystä enemmän, kuin hoitotyöstä. Silloin ei ollut kuin lankapuhelin, joka häiritsi välillä työhön uppoutumista.
    Hieno kirjoitus, jonka voisi laajemmallekin levittää, koska et ole ainut tuossa tilanteessa ??

    • miniswithstyle kirjoitti:

      Nykyään on paljon erilaisia häiriötekijöitä ja en tiedä onko ketään sen enempää koulutettu tai ohjeistettu etätyön toimintatavoista tai tyyleistä. Kaksi vuotta sitten kaikki vaan pakon edestä heitettiin etätöihin ja koitettiin pärjätä. Nyt koitetaan puolestaan ehkä perustella sitä miksi ei etätyö on parempi kuin perinteinen toimistotyö. Miksi palata toimistolle ma-pe 8-17 jos kotonakin homma toimii loistavasti. Itsellänikin alkaa toimimaan, kunhan totun tähän hyvin erilaiseen tapaan työskennellä.

  2. Juge kirjoitti:

    Mulle tämä etätyö ja itseohjautuvuus on ominta vahvuusaluetta. Kun avaan koneen, mulla on heti selkeä visio mitä teen ja missä järjestyksessä. On päiviä ja hetkiä kun tekemistä tulee ovista ja ikkunoista ja kaikki pitää tehdä heti.Jos aivot menee solmuun, jätän koneen siihen ja käyn kävelyllä, teen treenin salilla tai himassa tai pidän muuten vain taukoa. Joskus taas on todella helppoja päiviä, jolloin otan kaiken irti siitä ettei tarvitse sykkiä.Tiedostan myös että tää on vain duunia.Se riittää että tekee parhaansa.
    Kauhulla odotan milloin pakotetaan takaisin avokonttorin älämölöön.Hyi saatana 😀

    • miniswithstyle kirjoitti:

      Mä todella toivon, että kaikille jää mahdollisuus tehdä etätöitä. Meillä ei palata takaisin siihen pelkkään toimistotyöhön vaan sinne mennään kerran pari viikossa aina sopimuksen mukaan.

  3. SoteDuunari kirjoitti:

    Entäs kun on nuo molemmat, mutta ristiriitaisin vaatimuksin? Hoitotyö, vastuu potilaista ja samalla ihan ultimaattinen itseohjautuvuuden, itse itsensä johtamisen ja kehittämisen sekä laatukontrollin vaatimus. Osa päivästä suoraa, ja osa epäsuoraa potilastyötä (ei kuitenkaan lupaa etätyöhön ja kukaan ei lopulta auta tasapainottamaan eri tehtävien välisiä suhteita). m
    Mieletön määrä tietojärjestelmien ja sähköisen raportoinnin syövereissä kun samalla tulisi tuottaa arvoa ja muutosta potilaille. Pääosin vuorovaikutus- ja tunnetyötä, mutta merkittävällä kognitiivisella kuormituksella. Näennäistä autonomiaa, mutta käytännössä loputon määrä vastuita ja velvollisuuksia ja hyvin vähän mahdollisuuksia vetää rajoja. Työ tulee myös saada tehdyksi aina työajalla, koska poliklinikalla ei ”seuraava vuoro” ole jatkamassa. Olemme niin rajussa murroskohdassa, että herkemmät tippuvat kyydistä. Samalla pitää tehdä ”vain olennaista” perustehtävää mutta olla silti luova visinääri, pitkäjänteinen suunnittelija ja laaja- alainen osaaja. Ja kun et osaa jotain härpäkettä ratkaista jossakin sähköisellä alustalla, olet myös oman elämäsi it- tuki. Kaikki on ulkoistettu, joten ei ole ketään, keltä kysyä. Koronan takia myöskään normaali jutustelu työtoverien kanssa ei ole suotavaa- kontaktit tulisi pitää minimissä, eli pysyä erillään työhuoneissa. Mikä on vähän luonnonvastainen ohje sosiaalisille ja ihmisten parissa viihtyville työntekijöille- olemmehan töissä ihmisten puolella ja hyväksi.

    • miniswithstyle kirjoitti:

      Tässäpä osasit hienosti tuoda esille mitä kaikkea oikeasti sairaanhoitaja nimikkeellä tehdään ja kuinka monimutkaisia asiat ovat. Työ ei ole pelkästään potilastyötä vaan suuri osa menee myös erilaisten järjestelmien hoitamiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.