Hae
Minis with Style

Paluu salille – Seitsemän vuotta siihen meni!

Olen viimeksi treenannut salilla tavoitteellisesti noin seitsemän vuotta sitten. Treenasin silloin kovaa, dieettasin ja tähtäsin kisoihin. Kahdet kisat kävin kokeilemassa ja totesin ettei se ole minun juttu. Oli kiva kokeilla mutta en halunnut enää jatkaa sitä. Sen jälkeen minun on ollut vaikea motivoida itseäni liikkumaan, koska olen aina ollut tavoitteellinen urheilija. Mikään ”tästä tulee hyvä olo” ei riitä! Olen ihminen, joka treenaa jotain varten, ylittääkseni itseni ja mielellään vähän veren maku suussa. No nyt olen palannut salille, koska haluan yksinkertaisesti näyttää paremmalta ja saada paremman fyysisen kunnon. En tee tätä kuitenkaan suoraan hyvinvointi edellä, vaikka sekin tulee siinä mukana ja sekin on erittäin tärkeää kun ikää tulee kokoajan lisää. Ja vaikka kuinka olisi ja ajattelisi bodypositiivisesti en tykkää näistä kymmenestä ylimääräisestä kilosta kehossani. Ja nyt ne saa luvan lähteä ja Paluu salille -projekti on alkanut.

 

paluu salille

 

paluu salille

Salijäsenyys minulla on tässä ollut muutaman vuoden meidän paikalliseen kuntokeskukseen. Olen siellä käynyt epäsäännöllisen säännöllisesti jumpissa ja joskus on ollut pidempää taukoa. Jumpat ovat olleet helppoja, ei tarvitse itse ajatella mitä tekisi seuraavaksi mutta aikataulullisesti ne ovat välillä haastavia. Salille voi mennä, koska itselle sopii ja siellä pääsee pumppaamaan rautaa. Ja ah kuinka ihanaa on ollut kun pääsee kyykkäämään kunnolla ja pumppaamaan olkapäitä (olkapäätreenistä tykkään jotenkin sairaalloisen paljon). Osallistuinkin Ilona Siekkisen 30 päivän haasteeseen ihan sen takia, että olen kuullut sen treeneistä hyvää ja ruoat ovat kuulemma todella hyviä. Ja niin muuten ovatkin. 100 maukasta reseptiä, jotka on helppo toteuttaa ja soveltaa oman painon mukaiseen ruokavalioon. Treeniohjelmista valitsin itselleni kolmijakoisen ohjelman, jotta kerkeän ne viikon aikana toteuttaa. Siihen päälle vielä muutamat kävelylenkit niin rasvanpoltto on taattu.

 

paluu salille

Ensimmäinen kompastuskivi on retkieväät. Mitä syödä, kun muut paistaa makkaraa?

 

paluu salille

Tein itselleni mukaan Ilonan ohjeella kalkkunawrapin! jes yksi kohta ylitetty!

 

minä olen siirtynyt keittiöön!!

Kuvitelkaa että minä, joka en yhtään tykkää ruoanlaitosta, olen alkanut kokkaamaan. Olen jo muutaman vuoden ajan delegoinut keittiöhommat miehelleni mutta nyt tein paluun kyökkiin. Olen yksinkertaisen ruoan ystävä ja oikeasti nautin foodpreppauksesta eli siitä että ruoat laitetaan valmiiksi annoksiksi jääkaappiin tai pakkaseen. Kiireisen arjen keskellä on niin näppärää napata vain rasia mikroon ja ääntä kohti. Lapsillekkin maistuu samat ruoat vaikka teen heille myös eri ruokia mitä itselleni. Mutta tiedättekö ongelmaksi on koitunut ruoan määrä! Sitä on valtavasti!! En todellakaan ole aiemmin syönyt tarpeeksi ja laadukasta ruokaa. Minun on ollut hankalaa saada syötyä kaikkia annoksia ja vaikka ne hiukan pienenivät tälle toiselle viikolle niin silti olen todella täynnä kokoajan. Joskus on jäänyt välipala syömättä tai jokin osa siitä. Nyt tänään tein sen smoothiena ja kokeilen jos se hieman vähentäisi määrää ja ateriat olisi helpompi syödä kaikki. Ilonan reseptit ovat siitä hyviä, ettei kanaa ja riisiä ole sellaisenaan mainittu missää. Rahkan olen ottanut vuosien tauon jälkeen takaisin ruokavaliooni mutta kuiva kanan käntty ja riisi ei palaa minun lautaselle.

Yllättävän helppoa on ollut kun ei ole itselleen turhan ankara. Koska tässä on enemmänkin ongelma etten syö tarpeeksi niin nälkä ei tee mielitekoja niin paljoa. Jos olisin nälkäinen, en pystyisi tähän niin hyvin. Herkkuhammastakaan ei ole kolottanut juuri ollenkaan kun vatsa on kokoajan täynnä puhtaasta ruoasta. Plus koska energiatasot ovat nousseet ja verensokeri pysyy tasaisempana niin ei ole niitä hetkiä enää kun tekisi mieli syödä suklaat ja keksit paketteineen päivineen.

 

paluu salille

Aamupuuro on ihanan helppo startti päivään. En syö sitä aina mutta mielikuvituksettomana henkilönä se on aika usein edessäni aamukahvin seurana.

 

mutta mikä tässä on tavoitteena?

Eli niinkuin sanoin alussa, etten todellakaan nauti olostani ylipainoisena, ja juu olen BMI:n mukaan ainakin sitä. Lihasten määrä toki vaikuttaa siihenkin mutta minulta ne ovat ainakin sulaneet vuosien varrella pois. Eli lähtötilanne nyt tähän haasteeseen oli 74,4kg… Kääk! Okei muutama kilo oli jo tippunut, koska olin ollut jo hetken ilman herkkuja. Se aiempi paino ei ollut kaukana siitä mitä olin viimeisilläni raskaana. Synnärille menin 83kiloisena ja nyt käytiin vähän turhan lähellä sitä. Katson, että normaalipainoni on siellä 65kg hujakoilla eli 74,4 kg on aika helkkaristi liikaa. Paluu salille -projektin kokonaistavoite on saada paino laskemaan 10kg verran, vaikka se tuskin tapahtuu tämän haasteen aikana. Jos saan 5 kg pois haasteen aikana olen tyytyväinen ja jatkan siitä sitten salitreeniä ja puhtaasti syömistä niin eiköhän ne loputkin sieltä lähde.

Keväällä kirjoitin jo nousevasta painostani ja silloin toivoin juoksukipinän heräävän mutta hiukan se otti aikaa ja lajikin vaihtui punttisalille.

Kannattaa seurata minua myös instagramissa niin pysyt mukana tässä ja monessa muussakin pikkuprojektissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *