Hae
Minis with Style

Kuinka oppia sietämään pettymyksiä?

Olen ihmisenä suorittaja ja useimmiten haluan suorittaa asiat hyvin ellei jopa erittäin hyvin. Olen nyt opiskellut kohta 1,5 vuotta ja valmistuminen häämöttää vuoden lopussa. Olenko valmis silti kuitenkaan? En. Osaanko nyt sitten kaiken? En. Voinko minä sitten valmistua ja olettaa saavani hyvin työpaikan. Avasin tätä ajatusta tutorille kun keskusteltiin opinnoista ja niiden sujumisesta. Ja hän sanoi, että ei tässä mitään hätää ole töissä näistä hommista suurin osa opitaan. Ja tiedänhän mä senkin, koska olen yhden ammatin jo itselleni opiskellut. Mutta askeleet kymmenen vuotta ammatissa toimineen sairaanhoitajan terveyssandaaleista on haparoivia, kun pitäisi astua markkinoinnin ammattilaisen kenkiin. Palaanko takaisin lähtöruutuun olemaan epävarma ja noviisi.

 

markkinoinnin ammattilaisen silmin nainen ginger punatukkainen tatutoinnit

Siedätkö sinä epävarmuutta?

 

uudet haasteet markkinoinnin ammattilaisen kengissä

En siis oleta olevani markkinoinnin ammattilainen heti koulusta päästyäni vaan kasvan sinne pikkuhiljaa kun kokemus alalta karttuu ja opin lisää. Minulle on aina sanottu sairaanhoitajana, ettei siinä ammatissa olla koskaan valmiita, koska aina on lisää opittavaa. Ja uskon, ettei missään ammatissa olla koskaan valmiita. Aina pitää itseään kehittää ja pyrkiä oppimaan uusia tapoja ja toimintoja. Mutta joudun silti tottumaan ajatukseen, etten osaa vielä puoliakaan siitä mitä muut osaavat. Minun pitää oppia sietämään epävarmuutta! Olen pyrkinyt opinnoissani pitämään punaisen langan kurssien kanssa ja niiden valinnoissa. On mukana toki muutama villikortti myös tottakai. Kursseja on pääasiassa digitaalisen markkinoinnin, brändijohtamisen ja projektijohtamisen alueilta. Sain yhdessä työnhaussa hyvää palautetta siitä, että olen innokas ja se näkyi hyvin laaditusta hakemuksesta. Jäin haussa harmillisesti toiseksi mutta asiaa lievitti palaute, että vaikka minulla ei ollut kaikkea vaadittavaa kokemusta ja koulutuskin on vielä kesken niin olin päässyt haastatteluun hakemuksen perusteella ja haastattelu meni hyvin. Hän sanoi että aika varmasti tulen työllistymään nopeasti jos pidän saman positiivisen asenteen. Vaikka työnhaku tulee olemaan hankalaa, koska hakijoita on vain niin paljon.

 

Hyppy suoraan syvään päätyyn tuntuu olevan minun tyylini!

 

epävarmuuden ja pettymisen sietäminen

Kuuntelen juuri nyt kirjaa Johtajanaiset, joka kertoo muutamasta suomalaisesta naisesta jotka ovat työtehtävissään edenneet merkittäviin asemiin ja toimineen johtoasemissa. Kirjassa on useasti sanottu, että johtoasemassa pitää oppia sietämään epävarmuutta. Sitä ettei tiedä kaikkea, koska miten yksi ihminen voisikaan tietää kaiken. Pitää osata delegoida ja kestää sitä että kirjaimellista paskaa sataa joskus niskaan enemmän tai vähemmän. Vaikka en suoranaisesti tähtää mihinkään johtoasemaan urallani niin haluan kuitenkin pyrkiä määrätietoisesti ylöspäin, haluan edetä. Asia mitä ei sairaanhoitajan ammatissa pystynyt tekemään.

 

markkinoinnin ammattilaisen kukat portaalla hortensia

 

Toinen asia mikä on kirjassa noussut esille on: pitää oppia sietämään pettymyksiä! Tämä ja epävarmuuden sietäminen voi olla minulle aluksi ainakin todella vaikeaa. Olen aina ollut huono sietämään pettymyksiä ja kilpailussa häviämistä. Pystyn joissain tilanteissa näyttelemään, että joo kaikki ok ei se haittaa mutta en suurimmassa osassa. Muistan ne monet tilanteet tanssikilpailuissa, kun putosin jatkosta ja olin niin perkeleen vihainen ja pettynyt etten pystynyt muuta, kuin itkemään räkä poskella. Mutta olen myös saavuttanut tanssissa paljon ja pettymysten jälkeen olen kipittänyt takaisin tanssisalille treenamaan, en ole lyönyt hanskoja tiskiin vaikka sillä hetkellä on ollut paska fiilis. Entinen valmentajani sanoi usein, että minut pitää suututtaa kunnolla että vedän oman ohjelman hyvin läpi ja onnistun parhaalla mahdollisella tavalla. Kovalla treenaamisella on saatu monta SM mitalia ja käyty edustamassa Suomea parissa EM kisoissa. No ehkä noista ajoista on kasvettu edes jollain tasolla. Ja juuri kun meinasin kirjoittaa etten ole töissä koskaan itkenyt epävarmuutta tai pettymyksiä niin olenhan minä kyllä. Olin valmistunut juuri sairaanhoitajaksi ja pääsin heti töihin neurokirurgialle anestesiahoitajaksi. Ensimmäinen vuosi oli niin haastava, siis todella haastava ja melkein jokapäivä olin sitä mieltä etten hemmetti tule koskaan oppimaan näitä juttuja. Kyllä siellä itkeä tirautin muutamankin kerran työpaikan vessassa, että ei helvetti mihin olen itseni laittanut. Mutta selvisin ja opin, koska olin sinnikäs ja olen edelleen.

hyppy syvään päähän

Suoraan syvään päähän hyppääminen tuntuu olevan minun juttu, koska olen tehnyt niin usein ja itseasiassa Johtajanaiset kirjassa on sanottu moneen kertaan naisten olevan liian arkoja etenemään. Pitäisi enemmän hypätä sinne syvään päähän, koska kyllä työ opettaa ja sillä tavalla saavutetaan paljon. Itse olen aina sen pyrkinyt ajattelemaan niin, että kadunko tätä myöhemmin jos en osallistu tai ota paikkaa vastaan. Jos vastaus on kyllä niin sitten vaan nenästä kiinni ja hyppy tuntemattomaan. Nyt vaan koulu päätökseen ja kohti markkinoinnin ammattilaisen upeita korkokenkiä, kyllä se työ tekijäänsä opettaa. Ensimmäiset vuodet ovat varmasti hankalia mutta kyllä mä niistä viimeksikin selvisin ja nyt takana on paljon enemmän kokemusta ja osaamista.

 

Tiesitkö, että pystyt seuraamaan blogiani myös suomen blogilistalla?

Lue myös kirjoitukseni kuinka hoitajat pakenevat hoitoalalta

 

<a href=”https://www.bloglovin.com/blog/21000265/?claim=mte8sv73b5j”>Follow my blog with Bloglovin</a>

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *