Hae
Minis with Style

Syksyllä kaikki muuttuu – Ellen menee esikouluun!

Tuleva kesä on viimeinen milloin meillä on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ja heille viimeiset hetket olla samassa ryhmässä. Meillä tytöt ovat olleet vuoden ikäisestä asti vuoropäiväkodissa hoidossa ja kaikissa vuoroissa aamu, ilta ja yö, koska me molemmat olemme tehneet 3 vuorotyötä. Ensi syksynä koittaa aivan uudenlainen tilanne, jossa Ellen menee esikouluun ja Isla vaihtaa yksin päiväkotia uuteen paikkaan. Toivottavasti hän pääsee hakemaamme lähipäiväkotiin mutta tällä alueella on todella paljon lapsia ja päiväkoti on melko täynnä.

esikouluun

Kun hän ei tykkää niin hän ei tykkää!
Kuva: Karoliina Laatikainen

 

tuttu ja turvallinen isosisko menee esikouluun

Islalle on ollut kova pala, ettei sisko ole hänen kanssaan aina päiväkodissa. Tähän mennessä he ovat olleet samassa ryhmässä ja toki samassa hoitovuorossa aina. Päiväkodissa on puhuttu aina, että olisi hyvä ohjata heitä eri leikkeihin ja pienryhmiin puuhaamaan eri asioita, juuri sen taia että oppisivat olemana myös erossa. Ja se järjestely on aina toiminut hienosti. Aikana ennen koronaa loma-aikoina heidän ryhmä oli varahoidossa eri päiväkodissa, jossa tytöt olivat yleensä eri ryhmissä. No sitähän ei tämä pikkutinttara ottanut hirveän kevyesti. Hirveellä huudolla sain viedä Islan pienten ryhmään, kun sisko jäi isompien kanssa. Eli ihan helppoa ei syksyn muutokset tule olemaan meillä.

 

esikouluun

He ovat aina tehneet kaiken yhdessä, koska ovat niin samanikäisiä. Kohta koittaa aika, kun he joutuvat eri ryhmiin, esikouluun eri aikaa ja koulussa eriluokille. Toisaalta se voi tehdä hyvää heille molemmille mutta miksi musta välillä tuntuu, kuin kaksosia erotettaisiin toisistaan?

 

 

Olemme puhuneet päiväkodin vaihdosta jo pitkään ja Isla on sitä mieltä ettei hän sitä vaihda ja eikä hän todellakaan ole menossa lähipäiväkotiin. Muutaman kerran on saatu lohduttaa hysteerisen itkun ja huudon vallassa olevaa lasta, joka huutaa ettei halua vaihtaa päiväkotia. Otin yhteyttä lähipäikyn johtajaan jos saisimme toivoa hänet siihen ryhmään missä olisi ystävä hänelle tukena. Sain vastauksen, että hyvin luulavasti toivetta ei voida toteuttaa ja katsotaan nyt pääseekö Isla yleensäkkään samaan päiväkotiin kaverinsa kanssa. No toivottavasti pääsee, koska seuraavaksi lähin päiväkoti onkin sitten jo kauempana ja sinne ei jaksa lapsi itse kävellä :(. Ihmettelen suuresti, ettei tälle alueelle ole jo rakenteilla toista päiväkotia koska alue kasvaa kokoajan ja on erityisesti lapsiperheiden suosiossa.

 

Vuorohoidon tarve päättyy

Jo me ei mahduta läipäiväkotiin, mutkistuu meidän aamurituaalit melkoisesti. Siinä menisi myös kertaheitolla hukkaan koko idea vaihtaa lähemmäksi päiväkotiin ja koittaa sumplia kaikki mahdolliset erikoisemmat hoitovuorot. Vaikka kyllä valtaosan syksystä olen opintovapaalla ja työstän opparia. Mutta jos en pääsekkään heti vaikka oman alan töihin vaan jatkan sairaanhoitajana vuorotyössä vielä hetken. Olemme siis ilmoittaneet vuorohoidon tarpeen päättymisestä syyskuun alusta lähtien ja sen takia hakeneet Islalle tavallista päiväkotipaikkaa lähipäiväkodista. Ajatuksena siis se, että Islan voisi viedä ja hakea kävellen hoidosta. Meillä on vain yksi auto, joten tämä olisi erityisen tärkeää ajen sujuvuuden kannalta. Mutta päätökset tulevat ensi kuussa ja tässä vaiheessa on aina paljon vaihtuvuutta kun osa menee eskariin jne. Toivotaan parasta!

esikouluun

Kaivelin näitä ihania vanhoja kuvia tähän postaukseen.

mihin tämä aika menee?

Onko joku muukin sitä mieltä, että aika vaan katoaa johonkin? Vastahan nämä molemmat syntyivät ja kohta he ovat menossa esikouluun ja kouluun. Onneksi kuvia on paljon otettu molempien vauva- ja lapsuusajalta, koska muuten varmaan unohtaisin nämä kaikki ihanat hetket kaiken tämän kiireen keskellä. Ruuhkavuodet ovat kyllä nimensä veroiset! huh! Islan vauvavuosi oli muunmuassa niin rankkaa aikaa kaiken sen koliikkihuutamisen ja vatsavaivojen lomassa, etten rehellisesti sanottuna muista siitä ajasta hirveesti mitään yksityiskohtia. Kuvia katsellessa tulee paljon muistoja mieleen mutta muuten silloin elettiin hyvin harmaata aikaa. Ellen oli 1v 4kk Islan syntyessä ja Isla tosiaan huusi ensimmäiset 4kk ja nukui todella huonosti. Minä kävin melko syvissä vesissä välillä sen unenpuutteen ja voimattomuuden kanssa mutta siitä on selvitty ja ihan heti en lähtisi kokeilemaan uudelleen. Hetkittäin huomaan haaveilevani vauvasta vielä mutta että aloittaisi kaiken vielä alusta ja uudelleen on hyvin etäinen ajatus. Ja sitten alkaa joku vuosisadan riita kahden tytön välillä niin sekin karistaa nämä hämärät ajatukset nopeasti pois. Meillä on hyvä näin!

Tänään huomasin hassun hauskan viestin tulleen yhteen kanavaan mitä käytän harvemmin. Ensin nauratti kovasti ja nyt huomaan pohtivani tätä enemmän. Minua pyydettiin mukaan ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin ja vihreiden riveihin. No jaan kyllä monet heidän ajatuksistaan kyllä mutta olisiko minulla jotain annettavaa politiikan kentällä. En tiedä! Tästä pääset tutustumaan vihreiden vaaliohjelmaan!

 

 

Lopun alkua – opinnäytetyö!

Liiketalouden opinnäytetyö on aina työelämälähtöinen tutkimus- tai kehitystyö ja niissä on aina taustalla toimeksiantaja, yritys, jolle tämä työ tehdään. Sairaanhoitajaopinnoissa muistan, että ONT aihe valittiin listasta ja aiheet olivat opettajien valitsemia. Ja ensin olin sitä mieltä, että tämä olisi nytkin hyvä tapa valita aihe. Mutta onneksi se ei ole enää se tapa toimia ainakaan liiketaloiden opinnoissa, koska viimeksi aihe ei oikein puhutellut ja tekeminenkin oli melkein pelkkää pään hakkaamista seinään. Ja se näkyi arvosanassa, joka oli 2. Itsellä ei ollut vielä alkuvuodesta mitään käsitystä, että koska teen sen tarkalleen ja mistä aiheesta tulen sen tekemään. Sain harjoittelupaikan helmikuussa Lasessor Oy:sta ja samalla tarjoutui mahdollisuus tehdä heille opinnäytetyö.

 

opinnäytetyö aloitettu

Opinnäytetyö oli suunniteltu kokonaan syksylle

Olin alunperin ajatellut, että teen koulutukseen kuuluvan harjoittelun ja opparin vasta syksyllä. Mutta sattumalta toisin kävi ja sainkin samalla molemmat jo keväällä. Siksi tämä kevät onkin ollut hieman rankka, koska tartuin sattumalta eteeni tulleeseen harjoitteupaikka ilmoitukseen, hain paikkaa ja sain sen. Jo harjoittelupaikan hakuilmoituksessa oli kerrottu mahdollisuudesta tehdä heille oppari, aiheesta joka sovitaan erikseen heidän kanssaan. Eli minulle tarjottiin molempia suoraan eikä niitä tarvinnut sen kummemmin metsästää tai etsiä. Plus tutor keskustelussani kävi yllättäen ilmi etten kerkeä tekemään opparia kokonaan syksyllä, koska syksy on lyhyt lukukausi. Ja jos haluaa valmistua jouluksi tulee osallistua 13.10 pidettävään julkaisuseminaariin. Homma sai tuulta alleen, koska tosiaan haluan valmistua kahdessa vuodessa. Ala on onneksi minulle tuttu, kun työskennellään asusteiden parissa ja saan tehdä digitaalista markkinointia ja värkätä verkkokaupan SEO optimoinnin parissa. Tästä on siis pakko tulla hyvä!

Opparini tulee käsittelemään Lasessor yrityksen brändiä. Katsotaan miten tutkimuskysymys tässä tarkentuu vielä työn edetessä. Mutta aihe on minulta lähtöisin ja sain toimeksiantajalta siihen hyväksynnän niin nyt on paljon mukavampi lähteä työstämään aihetta ja teoreettisen viitekehykseen tutustuminenkaan ei ala ihan nollasta vaan aihe on tuttu. Arvosanatavoite tulee suoraan jatko-opintojen hakuehdoista eli nelosta lähdetään tavoittelemaan. On hyvä, että se tulee määritellä jo heti tässä alussa niin ollaan tulevan ohjaajan kanssa samoilla linjoilla.

 

opinnäytetyö n toteutuspaikka

Tässä huoneessa tullaan kirjoittamaan hyvin paljon ensi kesänä ja syksynä

 

aiheanalyysi jätetty ja opinnäytetyö aloitettu

Vaikka teki tiukkaa työstää kaikessa tässä hässäkässä aiheanalyysia niin se on nyt jätetty opettajalle arviointiin. Se joko hyväksytään tai se palaa minulle vielä täydennettäväksi. Ensin näytin sen toimeksiantajalle ja sain vihreää valoa sen lähettämiseen eteenpäin. Nyt vain odotetaan mitä opettaja sanoo ja kenet mahdollisesti saan ohjaajakseni. Siellä on hyviä, tosi hyviä ja vähän vähemmän hyviä vaihtoehtoja siihen hommaan. Mutta olen aika varma, että pystym työskentelemään kaikkien kanssa.

Samaan aikaan on mahtava fiilis, että työ on nyt aloitettu mutta samalla hirvittää. Minua pelottaa arvosanatavoite ja se kuinka tulen tästä suoriutumaan yksin. Mutta luotan aiheeseen ja siihen, että olen sen itse valinnut niin pystyn kyllä työn tekemään. Enemmän minua huolettaa se loppuviilaaminen mihin minulla ei meinaa riittää kärsivällisyys tälläisissä jutuissa. Toivon, että tähän puutumiseen ja muuhun saan tukea ohjaajalta ja ohjaaja potkii tarvittaessa eteenpäin kun itsestä tuntuu ettei enää jaksa yhtäkään pilkkua tai viilausta. Ja vaikka en yhtään tiedä koska menen vai menenkö ollenkaan vielä opiskelemaan yamk:iin tai yliopistoon, niin haluan pitää sen oven avoinna.

Tie kohti valmistumista on kokoajan lyhyempi!

 

 

Sinua saattaa kiinnostaa myös kirjoitukseni minun tutor keskustelusta!

Seuraathan minua jo Instagramissa