Hae
Minis with Style

Mimmit ladulla – harjoitellaan hiihtämään yhdessä!

Minun muistoni ladulta on vähäisiä mutta sitäkin merkityksellisempiä. Kävin hiihtämässä oikeastaan vain ukin kanssa espoossa lapsena. Mun ukki on kovan luokan urheilija ja jos hän ei juossut tai pyöräillyt niin hänet löysi hiihtämästä. Aina kun mentiin sinne niin sukset oli laitettu valmiiksi talon seinustalle, että siitä vain hiihtämään ladut on tehty valmiiksi. Nyt olen Ellenin johdolla innostunut hiihtämisestä ja hiukan harmittaa että tämä innostus alkoi vasta näin myöhään.

 

hiihtämään

Hiihtomimmit!

 

urheiluinnostus

Ikinä en lapsuudenkodissa käynyt hiihtämässä, joka johtui osittain siitä että paikka missä asuimme oli lähiötä Helsingissä eikä latuja juurikaan ollut lähellä ja ei meillä ollut varusteisiin varaa. Ja vaikka varusteet olisi löytynyt jostain, niin äitini ei ollut innokas urheilija millään muotoa. Siihen voi olla syynä se, että hänet oli pienenä ehkä pakotettu urheilemaan ja aikuisena se ei enää maistunut. Ja tätä koitan välttää omien lasten kohdalla. Ellen on todella innostunut kaikesta liikunnasta ja haluaa aina kokeilla uusia juttuja. Joihinkin asioihin innostus lopahtaa nopeasti mutta jotkut säilyy ja hyvä niin. En muista, että mistä Ellen keksi haluavasa hiihtämään mutta hänen eka kerta on jäänyt minulle ainakin mieleen. Se oli silloin kun etelään alkoi tupruttaa lunta ja sitä lunta tulikin paljon.  Vaakatasossa tuiskutti ja kovaa, kun hän väenväkisin halusi hiihtämään. Eipä siinä auttanut muuta ku mennä, kun oli kerta suksetkin lainattu. Islakin kokeili hiihtämistä kerran ja totesi sen jälkeen, ettei hän oikein siitä tykännyt. Enkä meinaa pakottaa, jos ei tykkää niin ei tykkää. Hän tekee sitten jotain muuta.

 

hiihtämässä

Pikkasen meinasi olla innostusta ilmassa!

 

me harjoitellaan hiihtämään!

Pitkän aikaa emmin tämän asian kanssa, koska en tiedä hiihtämisestä mitään ja tuntuu että kaikki luistoasiat on kiinni milloin tähtien asennosta ja milloin kuun muodosta. Ellen kyseli varmaan joka päivä, että koska hän saa omat sukset ja mun vastaus aina oli et katotaan nyt. No viime viikolla sain ostettua Ellenille työkaveriltani sukset ja löysin itselleni myös kirpparilta monot ja sukset. Sauvat vaan prismasta ja ladulle. Oli oikeasti mukavaa sivakoida menemään hissukseen viisivuotiaan vanavedessä, koska lapsihan on hyvä syy siihen mun hitaaseen vauhtiin. Hyvä siinä on yrittää neuvoa kun itsekkään en osaa. Mutta kyllä me eteenpäin päästiin ja kivaa oli. Aurinko paistoi ja oli lämmin! Mikä sen parempaa ja seurakin oli kohdallaan.

Hieman nyt harmittaa, että innostuttiin tästä vasta nyt, kun talvli uhkaa olla jo ohi. Mutta eipähän kerkeä kyllästymään ja ehkä ensi vuonna jaksetaan vielä paremmin ja ollaan jo ekoina ladulla kun lunta tulee. Toivottavasti tulee sitte kans! Ehkä mäkin alan pitämään talvesta enemmän, kun saan kesän juoksulle jonkin talvelle sopivan vastineen. Ja mikä parasta Lohjalla tuntuu porukka olevan hieman hiihtohullua kansaa ja ladutkin lähtee tuosta ihan meidän kadun päästä. On kuulkaa tasasta maastoa missä mennä, kun noi mäet pelottaa mua ainakin sen verran paljon. Vanhuus ei tule yksin!

 

hiihtämässä

Ja tasatyöntöä 🙂 tai jotain sinnepäin! On muuten ihan DIY ulkovaatteet tytöllä päällä <3

 

Käy lukemassa myös meneillään olevasta työharjoittelustani!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *