Hae
Minis with Style

Ura ja äitiys – Mahdoton yhdistelmä?

Tänä päivänä joka paikasta kuulee, kuinka lapsen on hyvä olla kotona vähintäänkin kolmivuotiaaksi asti. Mutta miten hoitovapaa vaikuttaa naisen asemaan työmarkkinoilla? Hoitovapaata voi parhaimmillaan olla 6-9 vuotta jos perheeseen siunaantuu kaksi tai kolme lasta sopivin väliajoin. Oma äitini meni hoitovapaasta toiseen enkä muista hänen olleen töissä juuri ollenkaan. Hänellä ei ollut uraa vaan hän oli halunnut olla äiti, suurperheen äiti. Olenko minä huono äiti jos haluan luoda uraa, menestyä ja olla joskus (ehkä) keskivertoa varakkaampi. Sulkevatko ura ja äitiys toisensa pois?

 

Mitä ajatuksia uraäiti herättää sinussa?

Kuinka yhdistää ura ja äitiys?

Aloin opiskelemaan itselleni uutta ammattia reilu vuosi sitten, koska koin polkevan paikallaan nykyisessä ammatissani. Kaipasin enemmän haasteita ja mahdollisuutta edetä jonnekkin. Nykyinen ammattini kannustaa huonosti etenemään ja sellaisia mahdollisuuksia on vähemmän mitä esimerkiksi kaupallisella alalla on. Jo opiskeleminen kahden pienen lapsen kanssa on haastavaa niin mitä uuden uran luominen sitten on. Varmasti tuplasti vaikeampaa. Mutta en halunnut odottaa enää vaikka olisihan tämä varmasti helpompaa kun lapset ovat isompia.

 

Ellen kysyi kerran, että mitä viikonloppu on? Vastasin, että se on normaaleilla ihmisillä yleensä vapaata ja meillä se ei aina ole. Lapset ovat usein hoidossa myös viikonloppuisin.

 

Toisaalta lähdin opiskelemaan lasten ja perheeni  takia. Haluan pois vuorotyöläisen arjesta ja tehdä maanantaista perjantaihin tavallista työaikaa. Haluan että viikonloput tuntuvat viikonlopuilta ja pystyn sopimaan tapaamisia kolmea viikkoa pidemmälle. Vaikka joskus mietin sitäkin, että kuinka tulen koskaan sopeutumaan viiteen työpäivään ja kahteen vapaaseen. Lapsetkaan eivät ole koskaan olleen tavallisessa hoidossa. Parasta vuorotyössä on arkivapaat ja mahdollisuus pitkiin viikonloppuihin. Jaksavatko lapset olla hoidossa sen viisi päivää viikossa ja harrastukset päälle. Toki etuna tässä on se ettei tule enää iltavuoroja, yövuoroja tai niitä superpitkiä 1,5 vuorokauden hoitovuoroja enää kun vuorot menevät isän kanssa mukavasti ristiin.

ura ja äitiys

 

Lapset päiväkotiin vuoden ikäisinä

Meillä tytöt menivät hoitoon vuoden iässä, minä palasin töihin heidän ollessa 11kk ja he olivat kotona isänsä kanssa vielä kuukauden. Ja vaikka tytöillä on 1v 4kk vain ikäeroa palasin (menin uuteen työpaikkaan, koska olin hakenut sitä ennen kuin tiesin olevani raskaana) heidän välissäänkin töihin neljäksi ja puoleksi kuukaudeksi. Tunsin tarvitsevani sen pienen hetken työelämässä vaikka moni olisi varmasti ollut kotona sen ajan. Osittain töihin ajoi raha, koska ei sillä kotihoidontuella elä hirveän hyvin ja meidän kunta ei maksa mitään kuntalisiä. En myöskään halua elää toisen rahoilla vaikka olisimme me jotenkuten eläneet varmasti yhden ihmisen palkallakin. Olen ehkä kuitenkin niin itsenäinen nainen ja olen tottunut pärjäämään itse ettei toisen elättinä oleminen tuntunut hyvältä.

Olen aina pitänyt päiväkotia hyvänä paikkana lapsille vaikka kyllä me kokeiltiin perhepäivähoitajaakin hetken. Se oli sellainen kokeilu mitä en halua koskaan kokea uudelleen. Mikään ei toiminut ja vaikka joistain asioista oli sovittu etukäteen ja vuorohoito piti onnistua niin silti tuli kitinää milloin mistäkin vuorosta. Oli myös hirveen mukavaa alkaa etsimään varahoitoa siinävaiheessa, kun pph ilmoittaa klo23 illalla ettei huomenna voi tulla hoitoon ja töihin pitäisi mennä klo7.30 seuraavana aamuna. Oli meillä sovittu myös varahoitaja mutta sekin oli sellainen tapaus että huhhuh.. Lapsella on koivuallergia ja yksi kesä oli vähän konstikas, kun etsittiin hyvää allergialääkettä. Hän ei suostunut ottamaan hoitoon kun hän oli diagnosoinut itse minun lapselleni silmätulehduksen. Päiväkodin kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa kommunikaatiossa eikä missään muussakaan.

 

pohdintaa

Onko täällä lukijoissa uraäitejä? Tunnetteko syyllisyyttä jos olette vieneet lapset hoitoon alle kolmevuotiaana? Miten yhdistätte uran ja äitiyden? Näitä on tullut pohdittua nyt enemmän, kun olen vaihtamassa alaa vaikka lapset ovatkin jo isompia ja esikoinenkin menee kohta esikouluun. Itseasiassa arkityö tulee tuomaan meille paljon helpotuksia vaikka ala on melko työllistävä ja työ tulevat herkästi kotiin ja päivät saattavat olla pitkiä. Itse olen pitänyt omaa uraani aina tärkeänä ja en varmaan pystyisi olemaan vain kotiäitinä. Haluan saavuttaa elämässäni jotain ja olla tärkeä myös kodin ulkopuolella. Saan sillä omalle perheelleni mahdollisesti myös parempaa ellintasoa mitä omassa lapsuudessani ei ollut. Äiti oli joo kotona aina eikä koulusta tullessa tarvinnut koskaan olla yksin mutta elintaso oli mitä oli. Tämä nyt on tälläistä pohdintaa ja kamppailua välillä oman pään sisällä kun porukka tuntuu jakautuvan tämän suhteen kahteen eri leiriin.

Lue myös opintojen suorittamisesta perheen ja työn kanssa yhdessä!

4 kommenttia

  1. Nadine kirjoitti:

    On meitä täällä, hulluja äitejä, joiden mielestä lapsetkin on kivoja, näin uran lisäksi 🙂

    Mulle kävi vielä hullummin. Kun olen yrittäjä, kotihoitotuki oli olematon (240e/kk). Eli minä en päässyt edes äitiyslomalle. Jouduin palkkaamaan hoitajan kotiin, kun poika oli 4.5 kk vanhaa. Hän aloitti oikeassa lastentarhassa vasta 3.5 v, mutta ennen sitä oli kotona hoitajan kanssa se aikaa, kun minä hoidin yritystäni. 9-16 joka arkipäivä. (https://viaperasperaadastra.com/2020/10/18/aitiys-vauvavuoden-tabuja/)

    Minä ymmärrän haluasi pitää urasta kiinni, sekä tahtoa päästä eroon vuorotyöstä. Olen tehnyt vuorotyötä itsekin, ja en voi sanoa, että oli kiva. Duunikin oli paska, liukuhihnatyö. Nyt, kun lapset ovat pieniä, se jotenkin kirpaisee, että olet heistä erossa hetken joka päivä. Sitten se helpottuu, kun tulee vähän ikää lisää. Kuitenkin, tärkein on aito läsnäolo silloin, kun olette oikeasti yhdessä, eikä se, että olet aina kotona saatavilla, lämpimän ruoan kanssa. Tyttösi kasvavat ja alkavat kohta harrastaa, niin heitä pitää hakea vasta harrastuksista myöhään iltapäivällä (kokemusta on). Poikani oli koulussa arkipäivisin klo 16 asti ja viihtyi oikein hyvin, koska kerhotoimintaa oli joka lähtöön. Joka päivä oli joko urheilu tai taidekerho.

    • miniswithstyle kirjoitti:

      Onneksi tämä opiskelijaelämä on väliaikaista ja toivottavasti pääsen kiinni päivätyöhön pian. Hyvää pohdintaa aiheesta. Välillä kaikki tuntuu niin selkeältä ja helpolta ja välillä kaikki heittää härän pyllyä.

  2. Jenni kirjoitti:

    Täällä! Meidän lapsukainen meni hoitoon 1v1kk ikäisenä ja oli meidän perheelle paras valinta. Meillä molemmat vuorotyössä, ei yövuoroja. Lapsi nauttii päiväkodissa olosta ja vanhemmat saavat luoda uraa. Olisin itse katkeroitunut, mikäli en olisi päässyt takaisin työhön tekemään sitä mitä minä haluan ☺️

    • miniswithstyle kirjoitti:

      Juurikin näin. 😊 En olisi vain viihtynyt kotona pelkästään. Nyt on ihanaa kun illalla töiden ja päikyn jälkeen kaikilla on jotain kerrottavaa päivästään ja vietetään se aika sitten tiiviimmin yhdessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *