Hae
Minis with Style

Unelmien perässä hyppy tuntemattomaan!

Kaikki lähti siitä, kun erehdyin katsomaan mitä tuleva eläkeikäni olisi. Jos koskaan edes tulen pääsemään eläkkeelle. Ja silloin päätin etten aio olla seuraavaa 35 vuotta samassa työpaikassa tai edes samassa ammatissa. Nykyisessä ammatissani olen melkein urani huipulla, puuttuu enää muutama lomapäivä ja pieni palkankorotus. Vaihtoehtoina oli lähteä opiskelemaan terveydenhuoltoalaa ylempään ammattikorkeakouluun tai yliopistoon tai vaihtaa kokonaan alaa. Terveydenhuoltoalaa en halunnut enää opiskella vaan oli keksittävä jotain muuta. Alkoi matka unelmien perässä.

Kotiofficessa voi tehdä opiskelun lisäksi etätöitä tarvittaessa.

Unelmien perässä

Kannustan kaikkia tavoittelemaan niitä unelmiaan vaikka se tuntuisikin kaukaiselta, vaikealta tai jopa mahdottomalta. Kyllä minullakin alussa tuntui siltä, etten todellakaan voi lähteä enää opiskelemaan, koska perhe, asuntolaina ja kaikki. Hetken voivottelin sitä etten ollut valinnut alaa paremmin silloin ekalla kerralla toisinsanoen jotain hieman paremmin palkattua tai arvostettua ammattia. Mutta luovuin ajatuksesta nopeasti, koska on tästä ammatista ollut paljon hyötyä ja uskokaa tai älkää pidän oikeasti anestesiahoitajan työstä mutta siihen liittyy niin paljon kaikkea muuta ei niin mukavaa niin siksi olen päättänyt tavoitella jotain muuta. En olisi myöskään koskaan ehkä tavannut miestäni jos en olisi 2009 aloittanut sairaanhoitajanopintojani Helsingin Metropoliassa. Olimme samalla luokalla ja pitkään vain koulukavereita ja tehtiin jopa opinnäytetyö yhdessä. Sairaanhoitajan ammatti tarjosi myös takaoven asuntolainaan vaikka kummallakaan ei ollut töitä tiedossa uudella paikkakunnalla ja minä olin vielä viimeisilläni raskaana, eli joka pankin unelmaperhe.

 

uudelleen koulunpenkille

Asiat jotka mietityttivät: kenellä on varaa tai aikaa opiskella, kun on mies, pari lasta, omakotitalo, koira ja jotain harrastuksia. Rahaa pitäisi saada jostain ja muutama ylimääräinen tunti vuorokauteen. Mutta kun on tarpeeksi hullu ja päättäväinen kuten minä niin ryhtyy siihen hommaan siitä huolimatta. En ajatellut viettää koulussa sitä 3,5 vuotta mitä 210op laajuus yleensä on, joten sen ajan voi olla vaikka löysässä hirressä. Eikös! Nyt näyttää siltä, että valmistuminen häämöttää jo tämän vuoden lopussa eli 1,5 vuotta nopeammin mitä normaali aikataulu.

Haastavaa tämä on ollut ja raskasta! Ensimmäisen vuoden opiskelin täysipäiväisen työn kanssa aina iltaisin ja no okei kaikki vapaa-aika meni kouluhommissa. Monimuoto opinnot ovat olleet todella joustavia sen suhteen, että voi käydä töissä samalla. Ja muistan kuinka heti ekana päivän joku opintosuunnittelijapäällikkö sanoi ettei kukaan jaksa opiskella ja tehdä töitä 100% samaan aikaan. Juu näytin sille naiselle närhen munat vaikka olinhan minä marraskuussa jo aika loppu. Kävin hyvin lähellä uupumista, kun vihdoin viimein opintovapaa alkoi joulukuun alusta. Sain loput kurssit suoritettua ja vietin poskettoman pitkän joululoman ihan vain akkuja ladaten.

Unelmoija!

 

yllätysten helmikuu

Aluksi olin suunnitellut kevään opintovapaan ihan vain harjoittelun suorittamiseen mutta kun en oikein löytänyt oikeanlaista harjoittelupaikkaa niin päätin lykätä harjoittelua syksylle. Vaikka pelotti kyllä yhdistää harjoittelu ja opinnäytetyö samalle lukukaudelle. Siinä samassa rupesin ajattelemaan ettei se olisi maailman loppu vaikka opinnäytetyö venyisi keväälle 2022. Mutta universumi päätti toisin ja sähköpostiini kilahti erittäin mielenkiintoinen harjoittelupaikka muodin ja asusteiden parissa. Markkinointiassistentin paikka Lasessor nimisellä brändillä ja mahdollisuudet tehdä juurikin sitä mitä olen halunnut ja mistä minulla on jo vähän kokemusta. Asusteet, verkkokauppa ja sosiaalinen media. Pääsen oppimaan kansainvälisestä kaupasta ja digitaalisesta markkinoinnista paljon ja ehkä teen jopa opinnäytetyön heille. Kuka tietää vaikka työllistyisin sinne, jos kaikki menee nappiin. Hymyilyttää!

Vaikka toki tämä tietää hitaiden aamujen ja verkkareissa vietettyjen päivien loppumista ja tiivistä aikataulua niin ei se pelota. Toimin kaikkein parhaiten pienen paineen alla mutta on tärkeää oman jaksamisen kannalta pitää paine positiivisena eikä anna sen mennä negatiiviselle puolelle. Siksi teenkin harjoittelua  noin kolmena päivänä viikossa ja koulua on sitten kaksi päivää. Ja näin saan hyvin luultavasti koulun finaaliin oikeasti jo tämän vuoden loppuun mennessä. Hymyilyttää vielä enemmän!

Aina kannattaa juosta unelmien perässä vaikka vähän tuntemattomille vesille, asioilla on tapana järjestyä. Tässä saattaa iskeä myös vaatepaniikki, koska enää ei voi piiloutua verkkareihin ja pipoon.

Käy tsekkaamassa uusin reels instagramissa!

4 kommenttia

  1. Kati kirjoitti:

    Hienoa!
    Ei se ole kun välivaihe vain elämässä. Kohta mietit, mitä teet kaikella vapaa-ajalla 😁 Opiskelin itsekin yamk opinnot, 100% työaika, ja olin yksin pienen lapsen kanssa. Mutta se kannatti. Tsemppiä loppurutistukseen!

  2. Outi Karita kirjoitti:

    Se on aina inspiroivaa kun joku menee kohti unelmiaan, hyvä sinä!

    Outi Karita
    https://outikarita.vaikuttajamedia.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *