Hae
Minis with Style

Onnenpäivä – monta huikeaa tapahtumaa!

Eilinen oli kyllä melkoinen onnenpäivä, vaikka se alkoi ihan tavallisena työpäivänä leikkausosastolla mutta se päättyi lopulta riemunkiljahduksiin. Enpä olisi aamulla osannut arvata mitä päivä tuo tullessaan, koska niin moni täysin erilainen ja toisistaan riippumaton asia loksahti täydellisesti paikoilleen.

 

onnenpäivä

 

neliapila sinetöi onnenpäivän!

Päivä alkoi siis ihan normaalisti töissä, ei mitään kummallista. Muutama polviskopia ja pääsin kotiin klo15. Työpäivän aikana sain sähköpostia työllisyysrahastosta, että työnantaja on lähettänyt heille aikuiskoulutustukeen liittyvän työnantaja lomakkeen. Syksyn opintovapaan raha-asiat ovat siis hoidossa. Kiva juttu! Pääsin kotiin niin meillä oli keppariesteiden maalaaminen kovassa vauhdissa pihalla. Minulla oli varattu yksi palaveripuhelu iltapäivälle ja sanoin liittyväni maalauspuuhiin hetken päästä.

Palaverissa sovin yhden Suomalaisen tunnetun yrityksen kanssa somehommista alustavasti nyt kesän ajaksi ja sitten katsotaan jatkoja sen suhteen. Ihan huikea homma, pääsen tekemään oman somen lisäksi myös muille sisältöä. Mahtava homma! Tässä vaiheessa mietin, että no tämähän päivä menee mukavasti. Lähdimme maalausprojektin jälkeen kävelylle koko perheen voimin. Samalla päivitin ja vilkuilin sähköpostia, koska olemme nyt kaksi viikkoa odotelleet tuloksia New Yorkista Global Case Competitionista. Ei mitään vieläkään! Kävelyllä olin näkevinäni maassa jotain. Ja jäin tutkimaan sitä hetkeksi. Ja kyllä löysin elämäni ensimmäisen neliapilan ja muutaman askeleen päästä löytyi toinen hiukan pienempi. Ajattelin, että hitsi tämän on pakko olla jokin merkki!

 

onnenpäivä

Kuvakaappaus meidän presentaartiovideosta

 

aina vaan paranee

Pääsimme lenkiltä kotiin ja huomasin sähköpostissa viestin tulevalta terapeutiltani ja hän kertoi Kelalta tulleesta päätöksestä eli koska aloitetaan? Jes koko kevät sitä oltiin odotettu ja nyt sitten se vihdoin alkaa. Postilaatikossa oli myös B lausunto lääkäriltä ja oli mielenkiintoista lukea se ja samalla teki mieli repiä kamala tekstinpätkä palasiksi. Totta joka sana mutta silti tekee pahaa. Tiedän että oman lapsuuden käsitteleminen alkaa nyt, rankkaa se tulee olemaan mutta nyt vihdoin saan ehkä välineitä sen käsittelemiseen.

 

olin jo luopunut toivosta saada postia jenkkilästä

Selasin illalla sohvalla TikTok videoita läpi ja mietin kokoajan, että kohta meen nukkumaan. Seuraavana päivänä olisi taas yksi suuri päivä, koska esittelen opinnäytetyöni suunnitelman seminaarissa ja opponoin  toista työtä myös. Siinä hullunhauskojen videoiden lomassa Teams ilmoittaa uudesta viestistä… Avaan sen… Anni kirjoittaa: ME VOITETTIIN!!!!! Olin hetken ihan WTF ja rupesin etsimään reittiä koulun sähköpostiin ja kyllä siellä oli onnitteluviesti Dekaani Kenneth S. Rhee:ltä. Me oikeesti voitettiin kansainvälinen bisness kilpailu, Global Case Competition, jossa piti analysoida striimauspaleluiden nykytilaa ja tulevaisuutta. Viikossa tuotettiin 3 sivuinen raportti, presentaatio ja video. Mikä onnenpäivä!!

 

The judges were quite impressed with the combination of high-quality analysis and creativity in your presentation, especially given the short duration for preparation!

onnenpäivä

Nazareth College tulee julkaisemaan työn omalla verkkosivullaan ja meille pidetään virtuaalinen palkinnonjakotilaisuus. Siis aivan uskomatonta, että me Laurealaiset voitettiin tämä kilpailu. Mukana oli monia arvostettuja kouluja ympäri maailmaa ja me mentiin ja voitettiin koko homma! Onnitteluja on sadellut Laurean rehtoria myöten ja ollaan niistä todella kiitollisia. Me kirjoitetaan matkasta ja kilpailusta vielä artikkeli, joka julkaistaan ainakin Laurea Journalissa.

Muutaman tunnin päästä alkaa suunnitelmaseminaari ja toivotaav etten änkytä hirveesti sen aikana. Miksi nämä jännittävät aina näin paljon? Pitäisi saada varmaan jotain esiintymiskoulutusta, puhumiseen ja presentaatioiden pitämiseen. Tanssiminen ja hassutelu onnistuu liiankin hyvin, mutta puhuminen ihmisten edessä onkin ihan toinen juttu!

 

Lisää filiksiä voit seurata Instagramissa <3

 

Painonhallinta kärsii ilmavaivoista

Tilannehan on nyt sellainen, että vaikka en juurikaan syö herkkuja, näytän aivan siltä kuin odottaisin lasta. Palattuani töihin olen käynyt henkilöstöruokalassa syömässä, koska se on edullista ja helppoa opiskelijalle. Mutta olen palannut siihen samaan vatsakiputurvotustilaan missä olen ollut aiemminkin. Keväällä oli jotenkin niin kiire etten edes huomannut vatsani voivan paljon paremmin kuin ennen, vaikka vedin herkkuja ja sokeria enemmän kuin koskaan ja painonhallinta oli retuperällä. Aamulla tilanne on hyvä mutta ruokailun jälkeen alkaa järjetön turpoaminen ja ilmavaivat. Mä en niin jaksaisi tätä enää.

 

lupasin käydä siellä vaakalla

Lupasin aiemmin, että käyn vaakalla 1.6 ja menin heti 7.6 uudelleen muutos ei ollut positiivinen tai oikeastaan oli se positiivinen koska painoa tuli lisää. Painonhallinta ei siis ole mennyt oikeaan suuntaan. Ongelmana onkin nyt ruokailut töissä, koska vatsani turpoaa ruoan jälkeen kuin ilmapallo ja no suolisto on vähän jumissa. Eli 1.6 painoa oli 75,1kg eli olihan se vähemmän mitä aiemmin keväällä joka oli huippulukemissa jopa 77,6kg. Ja vaikka herkkuja menee helkkaristi vähemmän, juon enemmän vettä ja liikun enemmän, niin paino oli himppasen noussut viikon aikana 75,3kg. Tavoitteena on siis päästä sinne alle 70kg ja jopa 65kg asti. Mutta vastaus painon nousuun ja turvotukseen löytynee nyt tuosta henkilöstöruokalan tarjoamasta ruoasta ja ruokatauon lyhyydestä.

Tilanne 1.6.

sairaanhoitajan ruokatauko

Ruokatauon ajankohta vaihtelee kovasti eli se saattaa olla heti 10.45 kun ruokala aukeaa tai se voi venähtää reippaasti yli puolenpäivän. Pituus tällä ruhtinaallisella mättöhetkellä on kokonaiset 20min. Joka pitää sisällään myös siirtymiset ruokalaan ja takaisin. Tai pitäisi ainakin pitää. Myönnettäköön, että meillä se yleensä venyy 30 minuuttiin, koska ei 20 minuutin aikana kerkeä edes istumaan kunnolla alas ruokalan penkkiin. Olen siis oppinut myös imuroimaan sen ruoan pureskelematta nieluun ja vatsaan. Jo pelkkä nopeus on varmasti vatsalle ja suolistolle huonoksi, koska imen samalla ilmaa mukana. Olen nyt viikon kärsinyt niin järkyttävästä vatsan turvotuksesta, etten meinaa mahtua omiin vaatteisiin ja porukka onnittelee kohta varmaan oikeasti perheen lisäyksestä.

painonhallinta

Tilanne aamulla vs. tilanne ruokailun jälkeen. Tämä oli hyvä päivä koska turvotus ei ollut ihan niin paha kuin toisina päivinä.

 

Ruoka on myös sitä perus laitosruokaa, jossa on varmasti ihan järjetön määrä lisäaineita, arominvahventeita ja mitäkaikkea suurustetta ja hiivaa. Eli vaikka olen keväällä syönyt kaupan valmisruokia niin henkilöstöruokalan ruoka tuntuu olevan vielä huonompi. Kyselin asiaa instagramissa niin melko monella oli samankaltaisia oireita ja hekin kokivat niiden johtuvan henkilöstöruokalan ruoista. Paljon oli mukana hoitoalan ja kasvatusalan porukkaa. Ja vaikka ruokalassa käyminen on opiskelijalle edullista ja helppoa on varmaan pakko alkaa ottaa omat eväät mukaan. Osastolla saa hieman enemmän aikaa siihen ruokailuun plus ei tule syötyä sitten niitä kaikkia lisämössöjä kylkiäisenä.

Painonhallinta ratkaisu

Jatkossa otan omat eväät töihin jos tämä vatsa saisi vähän lepoa ja rupeaisi taas yhteistyöhön. Koska jos vatsa kenkkuilee, ei elämästä tule mitään. Nyt saattekin heittää hyviä ja terveellisiä ruokaja eväsvinkkejä minulle. Aamulla syön yleensä tuorepuuroa höystettynä chiasiemenillä, marjoilla/hedelmillä ja pellavasiemenrouheella. Eli nopsa kevyt mutta ruokaisa ja hyvin sulava ja vatsaystävällinen safka, ei paljoa ole vaatimuksia siis. Jo mä saisin päättää niin en söisi ollenkaan, koska kaikesta tuntuu olevan vaan vaivaa ja ongelmaa. Mä en jaksa enää.

 

Instagramissa voit seurata mun kohelluksia enemmän!