Hae
Minis with Style

Sairaanhoitajan työn puolet – hyvät ja huonot!

Valmistuin sairaanhoitajaksi Helsingin Metropoliasta jouluna 2012 ja suuntauduin perioperatiiviseen hoitotyöhön. Tätä ennen olin opiskellut lähihoitajaksi vuoden verran, kunnes ensimmäisen hoitotyön harjoittelun aikana tajusin haluavani sairaalaan töihin. Lähihoitajan opinnot oli minulle silloin se kakkos vaihtoehto, kun en päässyt yliopistoon opiskelemaan lastentarhanopettajaksi. Voi luojan kiitos etten päässyt, koska ei se ammatti olisi kyllä minua varten. Mutta silloin kaksikymppisenä kasvatustieteet kiinnostivat paljon. Haluan kertoa teille sairaanhoitajan työn eri puolista.

sairaanhoitajan työn sairaanhoitaja hoitoala

Tässä työssä ei ainakaan tarvitse huolehtia vaatteista. Hyllystä vaan puhtaat mikrokuidut päälle joka päivä.

 

miksi sinä halusit isona?

Mä en muista että minulla olis koskaan ollut selkeänä mielessä sitä ammattia miksikä haluan isona. Muistan jossain vaiheessa halunneeni kokiksi ja kampaajaksi. Mutta ruoanlaitosta en todellakaan enää tykkää mutta leipominen on mukavaa. En silti sitä haluaisi tehdä työkseni. Kampaajan hommissa olisin varmaan hyvä ja pidän todella paljon hiusten laittamisesta ja erilaisten kampausten tekemisestä. Mutta syy miksi se jäi ajatuksen asteelle oli etten halunnut olla yrittäjä ja ei se palkkaus siinä ole mikään päätä huimaava. Lukion kävin Sibeliuslukiossa tanssilinjalla ja sen jälkeekään minulla ei ollut selkeää linjaa siihen mitä haluaisin opiskella. Lukiolla oikeastaan ostin itselleni kolme vuotta vain lisäaikaa siihen ajatteluun.

Lukion jälkeen vietin vielä kolme välivuotta töitä tehden ja hakien vähän sinne ja tänne kouluun sen kummemmin miettimättä ja panostamatta. Olin töissä lentokentällä turvatarkastajana ennen, kuin aloitin opinnot Helsingin diakoniaopistolla ajatuksena työllistyä päiväkotiin lastenhoitajaksi. Vuoden opintojen jälkeen hain ja pääsin ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja sillä tiellä ollaan. Jo opintojen aikana tiesin, että haluan leikkaussaliin anestesiahoitaksi ja sinne myös päädyin töihin.

sairaanhoitajan työn sairaanhoitaja hoitoala

Ei tarvitse hiuksiakaan harjata ja puljata kun pipo vain syvälle päähän. Ortopedisessa salissa saa nykästä vielä tuplat.

 

sairaanhoitajan työn hyviä ja huonoja puolia!

  • Yksikään päivä ei ole samanlainen.  Ei tule tylsää ainakaan ja mikään päivä ei mene vain rutiinilla läpi silmät puoliummessa. Työ tarjoaa paljon haasteita ja erilaisia kokemuksia. Toisaalta välillä olisi mukavaa, että aamulla tietäisi miten päivä tulee sujumaan.

 

  • Huiput työkaverit. Ilman samanhenkistä porukkaa ei millään selviäisi niistä työn varjopuolista ja vaikeista tilanteista. Pitää omata tietynlainen (välillä ehkä hieman vinksahtanut) huumori, jotta pystyy tähän työhön.

 

  • Varmasti löytyy töitä, kunhan ei ole turhan kranttu paikasta. Oli helppoa irtisanoutua töistä (olin silloin myös raskaana) ja muuttaa toiselle paikkakunnalle vaikka ei ollut mitään tietoa uudesta työpaikasta. Kaksi viikkoa olin työttömänä ja aloitin työt dialyysissa. Olisin toki halunnut leikkuriin mutta heillä ei ollut tarjota paikkaa minulle. Jyväskylä ei ollutkaan meille se paikka missä haluttiin jatkaa elämää ja päätettiin muuttaa pois. Saatiin laina omakotitaloon Pusulasta. Minä edelleen hyvin suuresti raskaana ja kummallakaan ei ollut tiedossa työpaikkaa Lohjalta. Eli pankitkin luottavat siihen ettei sairaanhoitajat jää työttömäksi. Mies työllistyi nopeasti muuton jälkeen ja minä heti äitiysloman loputtua.

 

  • Vuorotyö. Tämä on etu sekä haitta. On niin mahtavaa tehdä vuorotyötä ja saada arkivapaita. On mahdollista saada pitkiä vapaapätkiä ilman, että joutuu käyttämään siihen lomapäiviä. Aikana ennen lapsia tämä oli ehdottomasti työn parhaita puolia. Nyt lasten kanssa tämä on hankalaa tai ainakin hankalampaa. Varsinkin kun molemmat tehdään vuorotyötä. Lapsille on oltava vuorohoito, jos meinaa pärjätä ilman jäätävää sumplimista ja haluaa joskus viettää perheen kesken yhteistä aikaa.  Koskaan et tiedä kolmea viikkoa pidemmälle eikä elämän suunnitteleminen ole helppoa. Lasten ja omat harrastukset tuovat soppaan mukavan lisän.

 

  • Palkkaus on huono verrattuna työn vaativuuteen mutta palkkausen vaihtelevuuden voi lukea molempiin lokeroihin, hyvään ja huonoon. Perus palkka nyt on mitä on. Mutta vuorotyöllä siihen saa lisää ja se tuo siihen myös vaihtelua. Lisätöistä ja ylitöistä maksetaan ja käytössä on myös hälylisä. On myös aloja joilla tunteja ei niin lasketa tai ylitöitä ei vaan koskaan saa rahana tai vapaana. En edes aloita yksinyrittäjien tilanteesta ainakaan käsityöalalla.

 

  • Pätkätyö voi joillekkin olla just se juttu. ei tarvitse sitoutua niin kovin johonkin yksiköön ja keikkaa voi tehdä vapaammin ja olla ns. oman työn herra. Mutta jos haluaa vakitoimen niin sen saaminen tuntuu olevan hankalampaa. Sitä se oli ainakin omalla kohdallani ja siitä olen kirjoittanut aiemminkin.

 

Mitä pidemmälle kirjoitin näitä sairaanhoitajan työn hyviä puolia, tulin todenneeksi että ne ovat myös samalla työn huonoja puolia. Jos tämä kaikki pitää kiteyttää johonkin niin ainakin tämä on monipuolista hommaa. Ja tulin listanneeksi myös niitä pelkästään huonoja puolia. Näitä olisi varmasti vielä lisää mutta tässä nyt ne jotka minun päässäni liikkuu ja vaikuttavat meidän elämään.  Silti olen onnellinen että olen matkalla uuteen ammattiin vaikka ei sitä tiedä jos joskus palaan tähänkin työhön. TÄSTÄ voit lukea alanvaihdosta. Sairaanhoitajan ammatti tulee säilymään minulla hyvässä ja pahassa hamaan loppuun. Ja hei en ehkä olis tavannut myöskään miestäni ellen olisi vuonna 2009 syksyllä aloittanut opintojani Tukholmankadulla.

Ehdottomasti se paras asia työssä on positiivinen palaute potilailta eli he joiden takia tätä tehdään ja jaksetaan. Mikään muu ei saa hymyä niin muikeaksi, kuin kiitollinen potilas. Monta kohtaamista on jäänyt mieleen mutta yksi erityisesti, kun nuori tyttö halasi ja kiitti hyvästä hoidosta kotiutuessaan päikistä. Hänelle leikkaus merkitsi suurta muutosta elämänlaadussa parempaan suuntaan. En yleensä halaile potilaita mutta hän oli jotenkin niin ihana tapaus!

 

Seuraa minua myös instagramissa.

7 kommenttia

  1. Nadine kirjoitti:

    Olen ollut vain kerran sairaalassa potilaana, ja jos jokin asia on jäänyt mieleen, niin loistava hoitohenkilökunta. Siis, kirurgi oli aivan huippu ja olen tavannut hänet jopa kolme kerta (kolmen päivän aikana), mikä on sekin huippulukema. Mutta hoitohenkilökunta oli siellä ympäri vuorokauden huolehtimassa meistä. Taluttamassa vessaan, avustamassa suihkussa, syöttämässä, vaihtamassa vaippoja. Itse en ollut kovin kipeä leikkauksen jälkeen enkä tarvinnut paljon apua, joten päivät menivät lueskellessa ja tarkkaillessa muiden touhua.

    Kun olet vuorossa, kerro työkavereillesi, että potilaat eivät unohda heitä, vaikkakin toivomme, ettemme näe enää koskaan, ainakaan sairaalan oloissa 🙂

  2. I don't speak Polish kirjoitti:

    Oman lapseni keskosuuden ja pitkän sairaalajakson jälkeen opin arvostamaan sairaanhoitajia entistä enemmän. Teette tärkeää ja arvokasta työtä❤

    http://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/

    • miniswithstyle kirjoitti:

      Kiitos. Harmi vain että alalla on monta asiaa jotka tarvitsisivat päivitystä.

  3. tiinafit kirjoitti:

    Olipa kiva postaus, tälläiset toisten työjutut kiinnostaa aina 🙂
    https://fitfatmama.vaikuttajamedia.fi

  4. Tuula kirjoitti:

    Kiitos kivasta kirjoituksesta ammattiisi liittyen! Myös tyttäreni opiskelee sairaanhoitajaksi, ja ainakin toistaiseksi hän tuntuu olevan ihan omalla alallaan. Tuossa ammatissa hyvät työvaatteet ovat varmaan myös tärkeä juttu. https://www.diodema.net/category/7/hyvinvointi–ja-hoitoala

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *