Hae
Minis with Style

Perheen pienin tyyppi, Isla syntyi 4 vuotta sitten!

Neljä vuotta sitten syksyisenä yönä syntyi perheen pienin tyyppi, peikkotyttö Isla ! Supistukset alkoivat täsmällisesti laskettuna päivänä juuri ennen neuvolakäyntiä ja olin iloissani siitä tunteesta, infernaalinen kipu here we come vauva syntyy tänään.  Synnytys on siitä jännä homma, että siinä oikein odottaa sitä järkyttävän kamalaa kipua alkavaksi, kuin koira maksamakkaraa. Ja se on lottovoitto, kun kipu yltyy ja meinaa viedä järjen kunnes… anelet kivunlievitystä! tai minä anelin melkein jopa rukoilin.

Islan syntymä

Islasta supistukset alkoivat tosiaan jo laskettuna päivänä mutta etenivät huonosti. Sama kaava toistui kuin Ellenistä, supistaa mutta ei tarpeeksi kovasti ja tarpeeksi usein. Olin yhden yön osastolla nukkumassa rauhoittavan ja kipulääkkeen voimin, koska en pystynyt lepäämään ollenkaan. Aamulla käyrän jälkeen kävelylle ja takaisin käyrälle. Tuomio oli ettei synnytys ole käynnissä! Minulla oli vasta iltapäivällä kyyti sairaalalta kotiin niin olin siellä siihen asti kunnes mieheni tuli minut hakemaan. Anoppi oli tullut vartavasten lapsenvahdiksi meille rovaniemeltä ja hän sai häärätä Ellenin kanssa kotona. Pääsin illaksi kotiin edelleen supistellen noin 10min välein kipeästi mutta synnytys ei ollut käynnissä, pirulauta!

Myöhään illalla mentiin suihkun jälkeen nukkumaan ja supistukset tuntuivat yltyvän. Minulla oli kännykässä sovellus jonka kanssa kellotin niiden kulkua. Nopeasti joskus ennen puoltayötä supistuksen yltyivät niin koviksi että oli pakko lähteä kohti sairaalaa. Meiltä sairaalalle oli kuitenkin puolentunnin ajomatka ja saatoin kirota ja huutaa autossa sen matkan. Sairaalalle päästyämme todettiin kaikkien salien olevan juuri sillä hetkellä täynnä mutta sain odottaa vastaanottohuoneessa, ilman mitään kivunlievitystä tottakai. Ah ne hetket olivat erittäin pitkät ja tuskalliset! Saatoin edelleen kirota, kuin merimies. Sali vihdoin vapautui ja muistan sen ihanan ilmastoinnin joka siinä sängyn luona oli, koska olin aivan tuskahiessä. Lohjan sairaalan kolmos sali, jossa oli allas. Heti totesin etten todellakaan halua mennä ammeeseen killumaan vaan toivoin erittäin pikaista spinaalia.

lääkkeellinen ihana kivunlievitys

Itse liputan lääkkeellistä kivunlievitystä ja halusin kaiken mitä hupirannekkeella oli mahdollista saada. Esikoise synnytyksessä minulle leitettiin epiduraali ja nyt sain ilokaasua ja spinaalin. Ilokaasu se kiva juttu olikin kun sitä tajusi ottaa tarpeeksi ajoissa niin se auttoi loistavasti kipuun. Ja sitten jos ei hengitä huoneilmaa ollenkaan välissä vaan leijuu pelkästään ilokaasuhöyryissä niin tulee aika nopeasti myös huono-olo. Silloin tapasin uudelleen triojäätelön, jota olin illalla syönyt ennen nukkumaan menoa.

Yöllä oli mukava yllätys, kun työkaverini Elina saapui saliin. Meillä Lohjalla anestesihoitaja käy anestesialääkärin mukana puuduttamassa synnyttäjiä päivystysaikana ja olin juuri vetänyt aimoannoksen ilokaasua, kun Elina tuli sisään. Siinä kieuin ja esittelin miestä ja Elinaa toisilleen ja saatoin aiheuttaa hilpeyttä. Sain epiduraalin ja verenpaineita seurailtiin hetki ja sain hetken levähtää ennen kuin kalvot puhkaistiin, jotta ponnistus tapahtuisi puudutuksen aikana. Kalvot puhkaistiin ja spinaalipuudutus valui ulos minusta ja supistaminen aloi taas sattumaan perkeleesti. Sanoin kätilölle ettei tämä nyt ollut tarkoituksen mukaista! Hän kysyi: ai että synnytät tämän vauvan? Johon minä vastain et eiiiiiii ku et se sattuuuuuu. Ponnistin sitten kuitenkin hyvin vajavaisella puudutuksella mutta palkinto oli sen arvoinen.

Pienin tyyppi Isla <3

peikkotyttö syntyi

Sain pikku tyypin rinnalle heti ja totesin et ihana ja paljon pienempi kuin Ellen mutta todellisuudessa peikkotyttö oli paljon isompi, 53cm ja reilu neljä kiloa. Ensimmäsiet kuukaudet mentiinkin isosiskon mustasukkaisuuden siivittämänä ja vauvahierontaa harjoitellessa. Islan kakka ei nimittäin kulkenut ollenkaan ja hän huusi vatsakipujansa monta kuukautta. Minä dieettasin milloin mitäkin ja meinasin menettää järkeni unen puutteeseen. Hetkellinen apu löytyi kuitenkin osteopatiasta ja vauvahieronnasta, joilla saatiin vatsa toimimaan edes muutaman kerran viikossa. Isla oli siitä kummallinen tyyppi ettei hän koskaan oikein nukahtanut rinnalle ja yötkin menivät pakkoperhepedissä, jotta sain edes vähän unta.

Viikonloppuna juhlitaan Frozen synttäreillä meidän perheen pienintä tyyppiä!

neiti neljä vuotias

Isla meidän perheen pienin tyyppi! Hän on hyvin omatahtoinen tyttö, joka tekee asioita monesti niin tai näin koska itse haluaa niin. Hän sanoo: mä haalan! ja hän myös tekee niin. Hän on tyttö, joka rakastaa mekkoja ja mitä pyörivämpi helma sitä parempi. Onneksi olen ompelutaitoinen ihminen niin olen tehnyt tytöille paljon mekkoja joilla tanssia. Isla on erittäin rohkea ja hän menee uusiin tilanteisiin yleensä edellä ja Ellen tulee perässä. Isla rakastaa laulamista ja ylläri hänen lempi laulunsa tulevat Frozenista. Hän on prinsessa, joka harvoin tuntuu olevan tässä maailmassa ja häneltä menee usein sekaisin prinsessamaailma ja todellisuus. Mutta sepäs ei meitä haittaa, olkoon niin kauan prinsessa kuin vain pystyy. Itsekin toivoisin elämääni enemmän prinsessapölyä ja nättejä mekkoja!

 

TÄSTÄ voit palata aiheeseen kasvatanko kotona kermaperseitä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *