Hae
Minis with Style

Korona vaikeuttaa kaikkea – etenkin opiskelemista!

Olen sellainen ihminen, joka ryhtyessään johonkin projektiin esimerkiksi juuri tämä opiskeleminen nyt, hoidan homman vaikka väkisin maaliin! Nyt tilanne on se että korona vaikeuttaa kaikkea, etenkin opiskelemista minulla. Ja varmasti myös muillakin, en kuvittele olevani ainoa.  Tässä ärsyttää se että tämä ei ole millään lailla minun omissa käsissäni. Vaan joku ulkopuolinen estää minua etenemästä suunnittelemallani tavalla. Edes minun äitini kuolema 11 vuotta sitten ei millään tavalla hidastanut tai sabotoinut opintojani.

 

kaipaan lähiopetusta

Kun aloitin opiskelemisen olin niin innoissani että sain järjestettyä itselleni vapaata töistä lähipäiviin 1-2 kertaa viikossa. Koulussa oli ihanaa ja opiskelutovereiden tapaaminen oli inspiroivaa. Vaikka luentoja ei ollut paljoa ja kotiinkin jäi paljon tekemistä, niin koin luennot erittäin hyödyllisiksi jo ihan inspiroivan kampusympäristön takia. Meillä alkoi juuri ennen koronan leviämistä ruotsin kurssi, jonka opettaja oli mielestäni todella hyvä ja sai minutkin puhumaan melkein sujuvaa ruotsia. Ja sitten isski korona ja opiskelu muuttui kokonaan etäopiskeluksi. Jotenkin tuohon ruotsinkurssiin se ei nyt sovi, ainakaan minulle.  Koitan juuri selvitellä mahdollisuutta suorittaa kurssi syksyllä, mutta luulen että kaikkein järkevintä on luovia kurssi läpi nyt vaikka arvosana ei tulisi olemaan niin hyvä kuin lähiopetuksessa.

 

kirjastot on kiinni

Ja vaikka etäopiskelu sujuisi muuten hyvin muiden kurssien kanssa niin kirjastojen sulkeminen luo omia haasteitaan tähän. Onneksi tänäpäivänä on todella paljon enenmmän kirjoja sähköisessä muodossa, mitä oli esimerkiksi 10 vuotta sitten opiskellessani sairaanhoitajaksi.  Minä olen ehkä niin vanhanaikainen, että tykkään selata kirjoja, kun tutkin asioita koulujuttuja varten. Haluan myös kirjoittaessani nähdä toisen tekstin kokojana edessäni. Vaikka on se koneellakin mahdollista, mutta jotenkin silti hankalaa.  Plus että kaikissa e kirjoissa ei ole sivunumeroita ilmoitettu selkeästi tai niitä ei ole ollenkaan. Koita nyt siinä keksiä tekstiviitteitä johonkin projektiin.

 

Äidin kuolema

Vuonna 2009 opiskelin lähihoitajaksi ja meneillään oli hoidon ja huolenpidon harjoittelu Suursuon sairaalassa. Ensimmäisen viikon perjantaina menin tauolla katsomaan puhelinta pukuhuoneeseen ja luin kymmeniä viestejä sisällöltään ”soita kun saat tämän”,  ”äidille on sattunut pahasti”… jne.. Soitin pikkuveljelleni, koska häneltä oli tullut lukuisia puheluita aamulla.  Hyppäsin taksiin tietämättä edelleenkään että mitä on tapahtunut mutta aavistelin kyllä pahinta. Päästyäni porukoilleni sain tiedon, että äitini on tappanut itsensä aamulla tai edellisenä yönä.  Elämä tuntui luhistuvan siihen paikkaan ja onneksi läheiset olivat siinä minun kanssani.  Ja vaikka tilanne oli todella raskas ja jäin pois palkkatyöstäni lentokentällä mutta suoritin opintojani aikataulussa ja sain siitä harjoittelustakin  arvosanan 5.

Eli tällä yritän kertoa sitä, että olen aika peräänantamaton ihminen ja kun johonkin olen ryhtynyt niin se myös hoidan jos se vaan minusta riippuu ja tämä vallitseva tilanne ärsyttää paljon juuri sen takia etten pysty siihen itse vaikuttamaan. Tuntuu että omaa itsemääräämisoikeuttani rajoitetaan ja vaikka en juurikaan tekisi nyt lomalla muuta kuin istuisin kotona (aivan kuin nyt teen) niin se että joku ulkopuolinen pakottaa siihen on jotenkin sietämätöntä.  ÄRSYTTÄVÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!

En myöskään meinaa suorittaa opintoja yhtään sen hitaammin mitä olin suunnitellut vaikka korona tässä jyllääkin. Ja kyllä voi kuullostaa erittäin pinnallisilta ajatuksilta, koska onhan tilanne erittäin vakava.  Olen erittäin kiitollinen siitä että perheeni on pysynyt terveenä ja läheiseni myös. Olen erittäin onnellinen että minulla yleensä on työpaikka ja opiskelupaikka (joka ei todellakaan ollut itsestäänselvyys) tällä hetkellä.  Mutta saa nämä yksinkertaisetkin asiat minua ärsyttää. Itse koronasta en koe mitään suurta ahdistusta ainakaan vielä ja etenkin kun olen lomalla töistä eli korona ei ole kokoajan läsnä kaikessa mitä teen.

 

Kaikesta huolimatta

Kaikesta tästä ärsytyksestä huolimatta pysyn kyllä kotona ja noudatan ohjeita. Ymmärrän myös sairaanhoitajana että miksi nyt eletään poikkusaikaa. Eikä tämä toivottavasti kestä ikuisuutta. Kunhan nyt edes loppukesästä pääsisi uudeltamaalta pois tai edes Helsinkiin näkemään läheisiä.  Kaikille jaksamista tässä poikkeuksellisessa tilassa. PYSYTÄÄN KOTONA !

 

Alanvaihdosta olen kirjoittanut tänne KLIK !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *