Hae
Minis with Style

Melkein kaksi viikkoa sairaslomalla – alkaa jo riittämään!

*Sisältää mainoslinkkejä

Minä ne ole koskaan ollut ihminen, joka jaksaa olla paikallaan tai nauttii joutenolosta. Olen nyt ollut melkein kaksi viikkoa sairaslomalla ja minulle alkaa jo riittämään. Ensin satutin olkapääni nostaessani Islaa syliin, kun hän oli nukahtanut autoon matkalla tanssitunnille. Laukku oikealla olalla nostin tyttöä kainaloista ja määränpää oli vasemmalla lonkalla molemmilla käsillä tukien. Siinä nostovaiheessa oikeasta olkapäästä kuului sellainen jännä ääni ja tuntui vihlova kipu. Vähän sellainen että teki mieli heittää muksu asfalttiin samointein mutta äiti ihmisenä kestin sen kyyneleet silmissä ja kannoin lapsen jopa portaita toiseen kerrokseen. Siellä oli pakko luovuttaa.

Sitten käsi ei enää liikkunut

En saanut enää nostettua kättä kunnolla enkä vietyä keskilinjasta yli vasemmalle puolelle. Siinä tanssin ajan pohdin ja googlettelin että mitä kaikkea olkapäässä on voinut käydä ja koska tieto lisää tuskaa niin diagnosoin itselleni jo rotator cuffin repeämät sun muut karmeudet ja melkein varailin aikaa leikkaukseen mielessäni. Sain ajettua kotiin koska vaihdekeppiä liikutellaan niin alhaalla ja meidän uudemmassa autossa se liikkuu todella sujuvasti.  Mutta kotona en saanut riisuttua tai oikeastaan tehtyä mitään, käsi kipeytyi kokoajan enemmän. Ja aamulla oli pakko soittaa ensin työpaikalle ja sitten lääkäriin.

Sairasloman päätteeksi oli pakko ommella, vaikka kipeää tekikin sen jälkeen.

 

terveyskeskuksen parasta antia

Olen aina lasten kanssa ollut tyytyväine Pusulan terkkariin, koska sinne saa ajan melkein heti ja sieltä olen saanut hyvää palvelua. Toki aiheet ovat olleet luokka onko korvat tulehtuneet vai ei. Ja minunkin oli nyt marssittava julkiselle puolelle, koska piheyksissäni olen irtisanonut oman vakuutukseni. Tyhmää tiedän! Menin siis näyttämään järkyttävä kipeää olkapäätä ja sain suoran diagnoosin. Se on tulehtunut. Hän näki ettei se ollut revennyt vaan se oli tulehtunut. Ihan noin vain naps ja tulehdus valloillaan. Sain burana reseptin ja viikon sairaslomaa. Sairasloma oli aiheellinen, koska en tosiaan itse sanaut puettua kunnolla tai riisuttua vaatteita. Aamulla tilanne oli parempi mutta mitä enemmän kättä käytti niin sitä kipeämmäksi se tuli. Minut siis riisuttiin iltaisin, jotta pääsen nukkumaan.

Tässä sinullekkin lukemista 5 numeroa Koti & Keittiö lehteä hintaan 24,90€ TÄSTÄ!

 

Palasin töihin mutta vain käymään

Koska en kerinnyt olla maanantaina kuin puolikkaan päivän ja oksennus tuli pyytämättä. Okei Ellenillä oli ollut nopea oksutauti edellisellä viikolla mutta luulimme jo kaikki selvinneemme siitä. No ei selvitty! Äkkiä vaatteiden vaihto, puhelu päikkyyn et herättävät lapset (koska mies oli ne juuri 2h sitten sienyt sinne mennessään iltavuoroon) ja laittavat ne valmiiksi ja tulisin hakemaan ne kohta, koska oksensin töissä.  Nappasin töistä oskupusseja (tai hyvinvointipusseiksi me niitä kutsutaan töissä) mukaan ja autoon. Päikyn pihalla odotti valmis paketti ja hoitajan pahoitteleva katse. Nyt oli pakko päästä kotiin ja äkkiä. Ajelin pienempää tietä että jos lerva lentää niin ei tarvinnut moottoritiellä vetää sivuun. Kotiin päästiin ilman vahinkoja ja siitä lähti alamäki.  Tytöt katsoivat piirrettyjä ja äiti puhuu norjaa vessassa. Kuuden aikaan illalla havahduin ettei meillä ole mitään ruokaa lapsille. Leipää pakkasesta ja mehukeitto ei tulisi riittämään koko illaksi, joten epätoivoinen viesti naapurille. Ihana pelastava enkeli toi spagettia ja kastiketta etuoven portaalle ja kävi kaupassa hakemassa mehukeittoa mulle. Konttasin ovelle ja huusin kiitos portille. Sain tytöt nukkumaan ja saatoin kuolla hetkeksi sohvalle, kunnes mies tuli kotiin. JES!!

Nämä kerkesin surauttaa myös ennen oksutaudin saapumista

 

Seuraavana päivänä edelleen kipeenä ja yksin lasten kanssa

Mies meni toki normaalisti töihin ja aamuvuoroon ja minä hoipertelin sohvalle sängystä. Taas mentiin piirrettyjen voimin, koska en voinut olla huimauksen takia pystyssä. Ihan järkyttävää! Iltaa kohden kuitenkin olo pikkuhiljaa parani vaikka vierailin edelleen usein vessassa, nyt vähän toisesta syystä. Illalla särki enää päätä, koska kroppa oli varmasti niin kuiva. Mutta tänään olin vielä kotona, koska kyseessä on vasta ensimmäinen oireeton päivä niin sanotusti ja huomenna menen vasta yövuoroon. Jes tämä taistelu on voitettu!!!

Olkapää on edelleen kipeä ja kipeytyy iltaan mennessä kovastikkin. Vihlova kipu on vaihtunut kipeäksi naksahteluksi ja se jää välillä jumiin hassusti ja jomottaa kovasti. No ehkä se paranee tästä ja jos ei niin pitää mennä uudelleen lääkäriin.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *