Hae
Minis with Style

Throwback eli muistelomatka discotanssiin

2012 Estonia open cup

Olen tanssinut aina, jollen tunneilla niin kotona varmasti siitä lähtien kun opin kävelemään. Niin sanotusti virallisesti tanssiura alkoi Kaisaniemen ala-asteen tanssiluokalta jonne siirryin pääsykokeiden kautta kolmannelle luokalle. Yläasteella tutustuin discotanssin maailmaan ja se vei tytön mukanaan. Discotanssi on nopeatempoista tanssia, jossa tehdään plajon erilaisia hyppyjä ja piruetteja mutta aitoa tanssimista ei saa unohtaa.  Discotanssi on melkolähellä kilpa aerobikia ollakseen todella kaukana siitä kuitenkin. Sykkeet on noin parisataa kun joraa täysillä ja esimerkiksi soolo ja duo kilpailuissa minuutin ohjelma tanssitaan kolme kertaa läpi aina yhdellä kierroksella. Laji vaatii runsaasti kestävyyttä.

 

throwback discotanssiin

Se miksi päädyin kaivelemaan vanhoja tanssikuvia ja lookkeja eri vuosilta oli se, että Isla ja Ellen kävivät tänään ekaa kertaa Espoossa Star Dance studiolla mini kids tunnilla ja sinne taidetaan mennä jatkossakin, koska oli siellä niin mukavaa. Tanssikoulun ovat perustaneet ryhmä naisia, ystäviä, jotka ovat tanssineet yhdessä varmaan jo lapsesta asti. Itsekin olen heidän kanssaan kiertänyt samoja kilpailuja läpi vuosikausien ajan. Studiolla oli todella lämmin ja luokseenkutsuva fiilis. Aulassa tai pikemminkin olohuone/keittiössä oli ihanat muhkeat sohvat ja kahvitarjoilu vanhemmille, ihan huippua palvelua! Kiitos!

Seuraavat kuvat ei ole laadultaan parhaimmasta päästä koska ne on otettu perunalla vuonna nakki ja sota. Niistä käy ilmi vähän discotanssin maailmaa ja glitterfiilistä.

Iso discomuodostelma 2009

Erilaisia soolo lookkeja

Mitä korkeampi tötsä ja krepatumpi tukka, sen parempi!

 

Estonia open cup 2012

Tätä vuotta ei voi muistaa. Ehkä 2007.

Tanskassa. Vuosi 2012 mihin kaikki päättyi. Ensimmäiset EM kisat mihin pääsin naisten soolossa. Pienryhmällä ja muodostelmalla olin ollut ennenkin. Huomatkaa hurmaava rusketus ja kreppityyli.

 

Toivottavasti pääsen joskus ompelemaan treeni ja kisavaatteita omille tytöille. Ellen jo iltapalalla tilasi itselleen strassitetun tanssipuvun. No jos ne treenitrikoot vaikka ensin <3

 

Ah mitä ihania muistoja. Näissä muistoissa tärkeintä on se, että me olemme näiden tyttöjen kanssa edelleen läheisiä ja vietämme aikaa yhdessä aika ajoin. Heidän kanssa on jaettu ilot ja surut teini vuosista tähän päivään. Ellenin kummit ja minun kaasot löytyvät tästä porukasta. Tämä porukka on kultaa!!

Vuorotyövanhemmat ja lapset – kuinka se onnistuu?

En ole koskaan tehnyt niinsanottua normaalia työaikaa eli maanantaista perjantaihin 8-16 työtä. Jo ennen sairaanhoitajan töitä tein vuorotyötä lentokentällä turvatarkastajana ja ennen sitä kaupan kassalla lukion ohella. Töitä olen tehnyt pitkään jo mutta ei koskaan muuta kuin vuorotyötä. En siis rehellisesti tiedä minkälaista on tehdä pelkkää arkiduunia.

Kuvaaja: Aawee

 

vuorotyön kanssa kaikki vaatii sumplimista

Ennen lapsia vuorotyöstä ei juurikaan ollu mitään pahaa sanottavaa. Eikä oikeastaan nytkään itse työstä ole mitään huonoa sanottavaa. Pidän erilaisista vuoroista ja on erityisen ihanaa viettää hitaita aamuja ennen iltavuoroa ja arkivapaita, jolloin voi hyvin hoitaa asioita mitä ei pysty viikonloppuna välttämättä hoitamaan. Me teemme miehen kanssa molemmat vuorotyötä, joten molemmat ymmärtävät toisen työn laadun ja ne erilaiset vuorot. Ei tulee kateutta toisen vapaista viikonlopuista, koska niitä ei juurikaan ole.

Nyt kun kahden vuorotyöläisen elämään on tupsahtanut kaksi lasta, niin homma on pienesti mutkistunut. Tällähetkelle vain pienesti mutta tulevaisuudessa mutkat voivat olla suurempia. Varsinkin kun meillä ei ole niinsanottua turvaverkostoa tässä lähellä. Ei ole ketään, joka voisi tarvittaessa auttaa lastenhoidossa tai heidän hakemisessa hoidosta tai viemisessä harrastuksiin.

Pelkästään se että koittaisin saada itselleni säännöllisen harrastuksen tuo vaikeuksia tällähetkellä. Koska jos haluaisin päästä joka tiistai vaikkapa tanssitunnille tulisi minun pyytää se aina vapaaksi töistä. Eikä se vielä riitä vaan sen pitäisi olla vapaana myös minun miehelläni, koska lapset. Pelkästään toisen ihmisen kerran viikossa tapahtuvaan harrastukseen palaa molempien vuorotoiveet aina joka listasta. Ei siis millään tavalla järkevää. Sen takia käyn jumpassa aina silloin kun sinne pääsen aikataulujen puitteissa ja onni on lapsiparkki, jossa meidän tytöt tykkää olla.

Kuvaaja: Aawee

 

Luvassa erilainen tulevaisuus

Sitten joskus kun valmistun koulusta minua hyvin luultavasti odottaa ihan perus arkityö. Ajatuksena outo ja en yhtään tiedä miten siihen meinaan sopeutua. Mutta tiedän sen että se tulee helpottamaan meidän elämää varmasti aikalailla. Nythän meillä ei ole vielä mitään hätää, koska tytöt ovat vuorohoidossa. He ovat siis aika usein vain puolikkaita päiviä, kun minä olen useammin aamussa ja mies illassa. Harvemmin meillä on samaan aikaan iltavuoroa tai yövuoroa mutta niitäkin on. Mutta arjen pelastus ja stressiä poistava tekijä on tieto siitä, että hoitopaikkaan voi viedä lapset täysin omien vuorojen mukaan.

Meillä lapset ei siis tiedä edes kaivata mitään muuta kuin vuoroelämää, joten en usko sen tuottavan heille traumoja tai muuta ikävää mitä tarvitsisi puida aikuisen terapiassa 🙂

Esimerkki: menemme molemmat yövuoroon niin lapset menevät hoitoon klo20 iltapalalle ja siitä nukkumaan. Seuraavana päivänä haen heidät klo15.

Kerran on ollut niin että meillä oli molemmilla kaksi yötä peräkkäin ja ne osuivat samaan aikaan. Joten hain tytöt puoliltapäivin ja vein illalla takaisin hoitoon. Se tuntui jotenkin erityisen tympeältä olla lasten kanssa kotona vain muutama tunti iltapäivästä ja sitten saikin mennä jo takaisin päiväkodille. Onneksi minulla on yleensä vain yksi yövuoro kerrallaan ja näitä hoitoöitä on todella harvoin. Onneksi meidän tytöt tykkää mennä päiväkotiin yöksi. Yövuoroja jopa toivotaan ja odotetaan innolla. Silloin hoidossa on yleensä vain muutama lapsi ja aamulla pääsee kuulemma heti leikkimään kavereiden kanssa eikä tarvitse herätä kukonpierun aikaan kotoa ja istua autossa yli puoltatuntia kun ajetaan päiväkotiin.

Kuvaaja: Aawee

vuorotyön ongelmat tulevaisuudessa?

Jos me molemmat jatkaisimme vuorotyötä niin ongelmat tulisivat siinä vaiheessa kun tytöt menevät kouluun. Koulu ei tarjoa iltahoitoa tai yöhoitoa, niin kuin vuoropäiväkoti tarjoaa. Että kuka meidän lapsia hoitaa jos ollaankin molemmat yövuorossa tai iltavuorossa samaanaikaan? aika kauhea ajatus, että 6 ja 7 vuotiaat lapset ovat keskenään kotona illalla jopa puoli kymmeneen asti tai jopa koko yön. Eikös olekkin ajatuksena aika kamala? Ekaluokkalainen lapsi on vielä niin pieni ettei hänen edes pitäisi selvitä yksin tuollaisista asioista. Jo pelkästään ajatus että lapset ovat aamulla täällä keskenään ja joutuisivat selviämään aamutoimista ja lähtemään vielä ajoissa kouluun. Kuinkahan monta kertaa meillä on koira livahtanut myös ovesta ulos samalla?

Meidän työpaikka on tällähetkellä n.35km päässä meiltä kotoa. Eli vaikka aamulla pienet koululaiset oppivat lähtemään keskenään kotoa mutta he pääsevät koulusta luultavimmin paljon aikaisemmin kuin me töistä. Entäs jos avaimet jää kotiin? tai kotona sattuu jotain sillä aikaa? On aika hiton pitkät kilometrit ajaa kotiin paniikissa vaikka töistä pääsisikin lähtemään kesken päivän työnantajan puolesta. Näitä ajatuksia pyörittelen mielessäni melkein viikottain.

Onneksi uusi tulevaisuus on edessä ja suunnitelmissa on päästä pois vuorotöistä ihan muutaman vuoden päästä. Miltähän tuntuu saada kunnon palkkaa (tai vaikka ihan tätä samaa) ilman että olet myynyt kaikkia iltoja, öitä ja viikonloppuja työnantajalle?! aika outo, mutta kiehtova ajatus <3