Hae
Minis with Style

Sairaanhoitajan työn puolet – hyvät ja huonot!

Valmistuin sairaanhoitajaksi Helsingin Metropoliasta jouluna 2012 ja suuntauduin perioperatiiviseen hoitotyöhön. Tätä ennen olin opiskellut lähihoitajaksi vuoden verran, kunnes ensimmäisen hoitotyön harjoittelun aikana tajusin haluavani sairaalaan töihin. Lähihoitajan opinnot oli minulle silloin se kakkos vaihtoehto, kun en päässyt yliopistoon opiskelemaan lastentarhanopettajaksi. Voi luojan kiitos etten päässyt, koska ei se ammatti olisi kyllä minua varten. Mutta silloin kaksikymppisenä kasvatustieteet kiinnostivat paljon.

Tässä työssä ei ainakaan tarvitse huolehtia vaatteista. Hyllystä vaan puhtaat mikrokuidut päälle joka päivä.

 

miksi sinä halusit isona?

Mä en muista että minulla olis koskaan ollut selkeänä mielessä sitä ammattia miksikä haluan isona. Muistan jossain vaiheessa halunneeni kokiksi ja kampaajaksi. Mutta ruoanlaitosta en todellakaan enää tykkää mutta leipominen on mukavaa. En silti sitä haluaisi tehdä työkseni. Kampaajan hommissa olisin varmaan hyvä ja pidän todella paljon hiusten laittamisesta ja erilaisten kampausten tekemisestä. Mutta syy miksi se jäi ajatuksen asteelle oli etten halunnut olla yrittäjä ja ei se palkkaus siinä ole mikään päätä huimaava. Lukion kävin Sibeliuslukiossa tanssilinjalla ja sen jälkeekään minulla ei ollut selkeää linjaa siihen mitä haluaisin opiskella. Lukiolla oikeastaan ostin itselleni kolme vuotta vain lisäaikaa siihen ajatteluun.

Lukion jälkeen vietin vielä kolme välivuotta töitä tehden ja hakien vähän sinne ja tänne kouluun sen kummemmin miettimättä ja panostamatta. Olin töissä lentokentällä turvatarkastajana ennen, kuin aloitin opinnot Helsingin diakoniaopistolla ajatuksena työllistyä päiväkotiin lastenhoitajaksi. Vuoden opintojen jälkeen hain ja pääsin ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja sillä tiellä ollaan. Jo opintojen aikana tiesin, että haluan leikkaussaliin anestesiahoitaksi ja sinne myös päädyin töihin.

Ei tarvitse hiuksiakaan harjata ja puljata kun pipo vain syvälle päähän. Ortopedisessa salissa saa nykästä vielä tuplat.

 

sairaanhoitajan työn hyviä ja huonoja puolia!

  • Yksikään päivä ei ole samanlainen.  Ei tule tylsää ainakaan ja mikään päivä ei mene vain rutiinilla läpi silmät puoliummessa. Työ tarjoaa paljon haasteita ja erilaisia kokemuksia. Toisaalta välillä olisi mukavaa, että aamulla tietäisi miten päivä tulee sujumaan.

 

  • Huiput työkaverit. Ilman samanhenkistä porukkaa ei millään selviäisi niistä työn varjopuolista ja vaikeista tilanteista. Pitää omata tietynlainen (välillä ehkä hieman vinksahtanut) huumori, jotta pystyy tähän työhön.

 

  • Varmasti löytyy töitä, kunhan ei ole turhan kranttu paikasta. Oli helppoa irtisanoutua töistä (olin silloin myös raskaana) ja muuttaa toiselle paikkakunnalle vaikka ei ollut mitään tietoa uudesta työpaikasta. Kaksi viikkoa olin työttömänä ja aloitin työt dialyysissa. Olisin toki halunnut leikkuriin mutta heillä ei ollut tarjota paikkaa minulle. Jyväskylä ei ollutkaan meille se paikka missä haluttiin jatkaa elämää ja päätettiin muuttaa pois. Saatiin laina omakotitaloon Pusulasta. Minä edelleen hyvin suuresti raskaana ja kummallakaan ei ollut tiedossa työpaikkaa Lohjalta. Eli pankitkin luottavat siihen ettei sairaanhoitajat jää työttömäksi. Mies työllistyi nopeasti muuton jälkeen ja minä heti äitiysloman loputtua.

 

  • Vuorotyö. Tämä on etu sekä haitta. On niin mahtavaa tehdä vuorotyötä ja saada arkivapaita. On mahdollista saada pitkiä vapaapätkiä ilman, että joutuu käyttämään siihen lomapäiviä. Aikana ennen lapsia tämä oli ehdottomasti työn parhaita puolia. Nyt lasten kanssa tämä on hankalaa tai ainakin hankalampaa. Varsinkin kun molemmat tehdään vuorotyötä. Lapsille on oltava vuorohoito, jos meinaa pärjätä ilman jäätävää sumplimista ja haluaa joskus viettää perheen kesken yhteistä aikaa.  Koskaan et tiedä kolmea viikkoa pidemmälle eikä elämän suunnitteleminen ole helppoa. Lasten ja omat harrastukset tuovat soppaan mukavan lisän.

 

  • Palkkaus on huono verrattuna työn vaativuuteen mutta palkkausen vaihtelevuuden voi lukea molempiin lokeroihin, hyvään ja huonoon. Perus palkka nyt on mitä on. Mutta vuorotyöllä siihen saa lisää ja se tuo siihen myös vaihtelua. Lisätöistä ja ylitöistä maksetaan ja käytössä on myös hälylisä. On myös aloja joilla tunteja ei niin lasketa tai ylitöitä ei vaan koskaan saa rahana tai vapaana. En edes aloita yksinyrittäjien tilanteesta ainakaan käsityöalalla.

 

  • Pätkätyö voi joillekkin olla just se juttu. ei tarvitse sitoutua niin kovin johonkin yksiköön ja keikkaa voi tehdä vapaammin ja olla ns. oman työn herra. Mutta jos haluaa vakitoimen niin sen saaminen tuntuu olevan hankalampaa. Sitä se oli ainakin omalla kohdallani ja siitä olen kirjoittanut aiemminkin.

 

Mitä pidemmälle kirjoitin näitä työn hyviä puolia, tulin todenneeksi että ne ovat myös samalla työn huonoja puolia. Jos tämä kaikki pitää kiteyttää johonkin niin ainakin tämä on monipuolista hommaa. Ja tulin listanneeksi myös niitä pelkästään huonoja puolia. Näitä olisi varmasti vielä lisää mutta tässä nyt ne jotka minun päässäni liikkuu ja vaikuttavat meidän elämään.  Silti olen onnellinen että olen matkalla uuteen ammattiin vaikka ei sitä tiedä jos joskus palaan tähänkin työhön. TÄSTÄ voit lukea alanvaihdosta. Sairaanhoitajan ammatti tulee säilymään minulla hyvässä ja pahassa hamaan loppuun. Ja hei en ehkä olis tavannut myöskään miestäni ellen olisi vuonna 2009 syksyllä aloittanut opintojani Tukholmankadulla.

Ehdottomasti se paras asia työssä on positiivinen palaute potilailta eli he joiden takia tätä tehdään ja jaksetaan. Mikään muu ei saa hymyä niin muikeaksi, kuin kiitollinen potilas. Monta kohtaamista on jäänyt mieleen mutta yksi erityisesti, kun nuori tyttö halasi ja kiitti hyvästä hoidosta kotiutuessaan päikistä. Hänelle leikkaus merkitsi suurta muutosta elämänlaadussa parempaan suuntaan. En yleensä halaile potilaita mutta hän oli jotenkin niin ihana tapaus!

Neljä vuotiaan neuvola ja rokotukset!

Kaikki minut tuntevat ihmiset tietävät, että monia asioita meinaa unohtua tässä ruuhkavuosien huipentumassa. No tälläkin kertaa päiväkodista muistuteltiin nuoremman lapsen lähenevistä syntymäpäivistä ja että neuvola aika pitäisi varata lapsoselle. Ja toki ennen neuvola aikaa pitää käydä hyvissä ajoin VASU keskustelu lapsen kasvusta ja kehityksestä. No meillä nämä tupataan järjestämään pika aikataululla, koska en vaan saa näitä sovittua ajoissa. Onhan muillakin tälläistä?

Vieläkin naurattaa noi meidän Islan kommentit neuvolassa!

 

Uusi neuvola

Koska me juuri muutettiin Pusulasta Lohjalle niin neuvolakin vaihtui lennosta toiseen. Olen aiemmin kiitellyt Nummen neuvolaa siitä että heille saa ajan vaikka edellisellä viikolla kun vaan soittaa. No asiahan ei ollut ihan sama täällä Lohjalla missä on toki lapsiperheitäkin enemmän. Meidän omalle neuvolan hoitajalle olisi ajat mennyt jo tammikuun puolelle niin saatiin toiselle hoitajalle sitten aika. Ajanvarauksesta muistutettiin, että ensikerralla kannattaa olla ajoissa. Joo en viittinyt tunnustaa siihen heti alkuun, että ei tule muuten tapahtumaan meidän kohdalla, koskaan.

Vietiin Ellen päiväkotiin aamulla ja suunnattiin suoraan siitä neuvolalle ja oltiin siellä hyvissä ajoin vaikka käytiin kaupassakin välissä hakemassa vähän aamupalaa. Ja kokoajan mietin et juu on ne paperit mukana mitä piti etukäteen täyttää ja päikystä he lähettivät sen yhden paperin sinne suoraan. Toki sitä ei meinannut löytyä sieltä mistään mutta lopulta tarkastettiin postilaatikko niin siellä sekin kirje oli. Hyvä kaikki paperit mukana, kerrankin. Kunnes hoitaja kysyi neuvolakorttia… No sepä sitten unohtui kuitenkin vaikka olin ne laittanut valmiiksi käden ulottuville tätä reissua varten. Sama oli muuten Ellenin neuvolassa ja silloinkaan ei ollut korttia mukana. Siihen mun mies sanoi vaan et no ne on vähän niinku teitä (hoitajia) varten yleensäkkin olemassa :))) Juu ei me muisteta!

Kaksistaan liikkeellä neuvolassa!

 

Koomiset kommentit

Ensimmäisenä hoitaja alkoi kyselemään Islalta että missä sinä nukut? No hän ihmetteli hetken ja vastasi: no kotona tietenkin! Muutaman tarkentavan kysymyksen jälkeen selvisi, että hän nukkuu siskon kanssa yhdessä omassa huoneessa ja yläkerrassakin jopa. Mitä sinä teen illalla iltapalan jälkeen ja ennen nukkumaan menoa? Isla: Katson piirrettyjä! No aivan ei osunut oikeaan mutta hyvin vakuuttavasti tämä lapsi puhuu puutaheinää. No pesetkö hampaat illalla? EN! Pesetkö hampaat aamulla? EN!. Aivan okei ollaan siis tällä linjalla ettei suusta tule mitän todenmukaista ulos. Korjasin tähän väliin että kyllä ne hampaat pestään aamuin illoin.

Sitten päästään jumppaamaan ja Isla tuleppa tänne hyppäämään tämän viivan yli. Isla katsoo hoitajaa ja sanoo topakasti En varmaan tule! Ajattelin tässä vaiheessa että tästä tulee pitkä aamu jos nämä hommat ei ala sujumaan. Ja toki siis töistä pois vain tämän ajan ja kaikki minuutit pitää tehdä takaisin. No päästiin aitten asiaan kun aloin minäkin hyppelhtimään pitkin huonetta ja esittämään flamingoa, jotta lapsi seisoo yhdellä jalalla ja molemmilla puolilla. Sitten minut laitettiinkin käytävään istumaan, jotta loput tehtävät saatiin tehtyä. Ja hyvin ne menikin, ei mitään valittamista kun Isla oli suoriutunut kaikesta hienosti.

Mitat neljä vuotiaalla neuvolassa 108,5cm ja 20.6kg, kasvaa +1 käyrällä tasaisesti! On tulossa pitkä tyttö!

 

Rokotukset

Neljä vuotiaan neuvolaan kuuluu myös rokote ja ollaan otettu kaikki ohjelmaan kuuluvat rokotteet ihan sen mukaisesti. Molemmille on laitettu myös vauvana tuberkuloosi rokote vaikka se ei kuulu enää kantasuomalaisten rokotusohjelmaan. Ellenin raskausaikana hoidin aivotuberkuloosi potilasta leikkauksessa niin siksi minulle suositeltiin sitä rokotusta lapselle ja Islalle otettiin sitten myös vaikka samanlaista tapausta ei ole ollut sen jälkeen. Ainoa mitä rokotetta ollaan lykätty on vesirokkorokote ja se otetaan sitten molemmille kun Ellen menee kouluun, jos sitä ei olla sairastettu ennen sitä. Itse sairastin sen 15 vuotiaana ja juu ei ollut mukavaa. Kausi-influenssa rokotetteita ei olla otettu lapsille ollenkaan. En myöskään itse sitä ottaisi jos ei työn puolesta olisi pakko. En ole mitenkään rokotevastainen enkä ala ketään neuvomaan tai valistamaan tässä aiheessa millään tavalla. Mutta tämä on meidän tapa toimia, jokainen tekee niinkuin itse parhaakseen näkee.

Asiaa on nyt myös pikkuhiljaa tulossa tulevasta korona rokotteesta ja on väläytelty että se pistettäisiin ensimmäisenä riskiryhmmille ja mm. hoitajille. Itse en aio olla testaamassa rokotetta ensimmäisten joukossa vaan kieltäydyn kohteliaasti. Jos se taas tulee pakolliseksi niin sitten pitää miettiä mitä toimia se aiheuttaa meidän perheessä. Mutta eipä se auta pohtia sitä etukäteen kun ei koko rokote ole vielä markkinoilla ja nämä asiat muuttuvat moneen kertaan vielä.

Mitä mieltä olette rokotteista yleensä ja tulevasta korona rokotteesta? mietityttääkö nopeasti markkinoille tuotetut lääkkeet? Muistatko tapauksen sikainfluenssa ja narkolepsia?

Uusin mekko tytöille syntyi Ella kaavalla ja merenneito trikoosta.