Hae
Minis with Style

Lapsille kokkaaminen – Ihanaa vai ihan kauheaa?

Minä en ole koskaan oikein ollut mikään ruoanlaittaja. Olen tehnyt ruokaa, koska ihmisen pitää syödä pysyäkseen hengissä. En mitenkään nauti siitä ja en tykkää kikkailla erilaisilla soosseilla ja pyreillä. Aikana ennen lapsia ja opiskelijana en välttämättä syönyt lämmintä ateriaa enää koulun jälkeen kotona. Tai vapaapäivänäkin pystyin syömään vain tyyliin leipää ja jukurttia. 2013 ja 2014 treenasin kovaa ja tähtäsin fitnesskisoihin, silloin oli syötävä jotain muutakin kuin jukurttia. Mutta sekin sopi minulle vallan mainiosti, preppasin kaikki viikon ruoat valmiiksi pakkaseen ja söin sieltä ohjeiden mukaisesti. Ei kikkailua tai venkslaamista gourmet annosten eteen.

Nyt lasten kanssa ruoanlaitto on välttämätöntä ja ruoka-ajoista pitää pitää kiinni

 

Alussa kaikki oli helppoa

Ensinnäkin täysimetin molempia melkein 6kk ikään asti. Ellenin kohdalla maisteltiin aikaisemmin, koska kaikki uusi oli jännää. Mutta kun aloitettiin kiinteiden maistelu oli kätevää keittää vihannekset, surauttaa soseeksi ja pussittaa pakkaseen. Hedelmäsoseet ostettiin valmiina. Jonkin verran myös sormiruokailtiin molempien kanssa, mutta en vaan kestänyt sitä sotkua jokapäiväisesti niin soseet oli helpompia. Ja kuka jaksaa pyöräytellä kaurapuuromuffinssipalleroita joka ikinen päivä.. En minä!

Nämä kakut on enemmän minun juttu kuin arkiruoan laittaminen

 

Kahden leikki-ikäisen kanssa ruokailu mutkistuu

Nämä omat kulta mussukat kuvittelevat että meillä tehdään uusi ruoka joka ruokailulle ja yleensä sanomista tulee jos samaa ruokaa tarjotaan toista tai jopa herranjumala kolmatta kertaa. Itse tykkäisin tehdä kerralla enemmän, vaikkapa muutaman päivän safkat mutta ei se kelpaa näille prinsessoille. Ja aina pitäisi olla kuitenkin jauhelihaa ja makaronia, koska se nyt vaan on hyvää. Kuinka monella tapaa tätä pystyykään valmistamaan, aika monella, olen nimittäin kokeillut. Nämä ruoat maistuu aina ja otetaan lisääkin jopa.

 

Miksi kaupan pinaattiletut ja maksalaatikko on niin sairaan hyviä, mutta kotona tehtyä ruokaa närpitään

 

Aina jos erehdyt kokeilemaan jotain uutta esimerkiksi eilen uunijuureksia (porkkanaa, perunaa ja punajuurta) ja jauhelihapihvejä, niin ensimmäinen kommentti oli: ”hyi tää haisee pahalle”. Ai että kun nämä kommentit hivelee mun kokkausminäni itsetuntoa ihan todenteolla. Ja heti alussa aletaan kyselemään et kuinka monta lusikallista pitää syödä tai mitä tästä pitää syödä. No jos vaikka joskus söisit ihan kaiken.

Ryhmä Hau kakku, voileipäkakku ja amerikkalainen juustokakku

 

Päiväkodissa maistuu ruoka kuin ruoka

Ja mikä ihmeen juttu tämä on? joka päivä saan kuulla että ruoka on maistunut erittäin hyvin ja sitä on otettu kerran tai pari jopa lisää. Ne varmaan kuvittelee siellä et meillä ei kotona saa ruokaa ollenkaan ja päikyssä lapset sitten tankkaavat ravintoa kaiken varalta. No onhan se hyvä että edes siellä syövät mukisematta kunnolla. Kotona on hyvä sitte pelleillä pöydässä ja jättää syömättä.

Olen myös joskus tehnyt niin että tarjoan iltapalalla sen saman ruoan uudelleen mikä ei ole päivällisellä maistunut tai jos ruoka on jäänyt syömättä niin en tarjoa välipalaa tai iltapalaakaan loputtomasti vatsan täytteeksi.  Mutta pääosin meillä syödään kyllä hyvin, koska tytöt kuitenkin kasvavat hyvin eli mistään jatkuvasta nirsoilusta ei ole kyse. Lähinnä kuvitelma siitä, että kotona ruoka vaan tilataan  pöytään ja tyytymättömyydestä sanotaan kokille erittäin kärkkäästi ja palautetaan ruoka-annokset takaisin keittiöön, on rasittavaa.

Meillä luojan kiitos iskä tekee ehkä suurimman osan viikoittaisista ruoista. Tai ei edes ehkä, vaan tekee! Jos tämä jäisi kokonaan minun harteilleni, en selviäisi. Meillä on selkeä työnjako: mies tekee ruoat ja minä sitten leivon ja teen esimerkiksi banaanilettuja.

 

Syökö teidän lapset mukisematta kaiken ja kiittävät hyvästä ruoasta poistuessaan pöydästä?

2 kommenttia

  1. Tinde kirjoitti:

    No ei. ? 2v poika tykkää tänään ja huomenna ei maistakaan! ?

    • miniswithstyle kirjoitti:

      No näinpä juuri. Eilen sama ruoka oli suurta herkkua ja sitten se onkin niin kamalaa että yököttää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *