Hae
Minis with Style

Vuosi 2019 – Vaikeuksia, luopumista ja uusia alkuja

Joulu on vietetty ja eletään välipäiviä. Aika, kun toivutaan ylensyömisestä ja odotetaan vuoden vaihdetta. Vuoden vaihde on perinteisesti lupausten aikaa. Luvataan että seuraava vuosi menee paremmin kuin edellinen tai edelliset. Itse en ole juurikaan tehnyt uudenvuoden lupauksia viime vuosina, paitsi että joka vuosi lupaan lopettaa ainakin hetkeksi herkkujen syömisen. Mutta ennen kuin mennään seuraavaan vuoteen niin kerrataan mitä vuonna 2019 tapahtui.

 

Tammikuu

Vuoden 2019 tammikuussa oli lunta reilusti Pusulassakin. Eloisen kanssa oltiin julkaisemassa uutta mekkoa nimeltä Ellen kahdessa eri kuosissa revontulet ja tihku. Elin hyvin vahvasti yrittäjäelämää Eloisen kanssa ja koitin selvitä myös sairaanhoitajan töistä ja perheen pyörittämisestä.

Tammikuun ihanat mekot

 

Helmikuu

Mentiin samoilla höyryillä fiilistellen uusia kuoseja ja vaatemalleja mitä olin kehittelemässä. Helmikuun lopulla sain myös hyvin yllättävän yhteydenoton Britannian Voguesta. He halusivat Eloisen mukaan kolmeen numeroon. En meinannut uskoa tätä ollenkaan ja varmistelin vielä tutuilta että miltä tämä kuulostaa ja mitähän tämä mahtaa olla. Sain kuitenkin varmistuksen myös Briteistä että kyllä tämä oikeasti on totta. No tottakai lähdin mukaan.

Näin alkuvuodesta sain myös vakituisen toimen Lohjan sairaalan leikkausosastolta ja optimistisesti sanoin tekeväni vajaata työaikaa ainakin vuoden loppuun saakka.

Maaliskuu

Joten meidän maaliskuun kuvaukset tulivat hyvään aikaan. Ihana Karoliina Laatikainen on ennen kun kuvannut meidän lapsia ja hän hoiti myös Eloisen ihan ensimmäiset kuvaukset kun olin perustamassa verkkokauppaa. Oli helppo palkata Karoliina jälleen mukaan remmiin.

Maaliskuussa oli myös ensimmäiset isot messut Eloisen kanssa. Olimme Turun käsityömessuilla myymässä mekkoja ja kankaita. Koska yksin messuilu on vaativaa ja tylsää niin mukana minulla olikin usein ompelemisesta innostunut työkaveri Henna.

Näissä kuvauksissa oli ekaa kertaa myös muita, kuin meidän omat tytöt.  Kuva: Karoliina Laatikainen

 

huhtikuu

Ah.. ihanaa kesä tulossa, valo ja lämpö lisääntyy. Olen monta kertaa jo sanonut että olen täysin kesän ihminen ja talvi on minulle lähinnä selviytymisen aikaa. En jaksa pukea montaa kerrosta vaatetta lapsille ja itselleni, jotta päästään ulos. Ja ulkona on keretty olemaan 5minuuttia ja sitten joku ilmoittaa vessahädästä, eli takaisin sisään ja koko rumba alusta asti uudelleen. Juu ei ole minun juttu yhtään. Kaipaan lämpöä ja valoa elämääni.

 

toukokuu

Toukokuussa oltiin tyttöjen kanssa ensimmäistä kertaa rantalomalla. ulkomailla ollaan molempien kanssa käyty ennenkin mutta ihan ensimmäinen Kreetan loma mun ystävän, hänen lapsen ja mun tädin kanssa. Reissu oli todella mahtava. Jätettiin iskä kotiin töihin ja lähdettiin polskimaan lämpimiin vesiin tyttöjen kesken. Voin kertoa että lomalla ei vältytty vauhdilta ja vaarallisilta tilanteilta, koska mukana oli kaksi alle kolme vuotiasta ja yksi juuri alle neljä vuotias tyttönen. Mun osalta melkein kaikki ruokailut ravintoloissa meni suurimmaksi osaksi vessassa. Ensin toinen haluaa vessaan ja koskaan ei toinen halunnut samalla kertaa. Mutta melko heti pöytään paluun jälkeen toinen haluaa sittenkin vessaan, joten ei kun uudelle reissulle. Ja siitä sitten takaisin syömään kunnes sama rumba alkaa alusta. Välillä tuntu et tytöt halusivat vain kiusata minua.

Tyttöjen Kreetan loma

 

kesäkuu

Olin jo toukokuussa todella loman tarpeessa ja huomasin etten halunnut oikein palata ollenkaan takaisin ompelemaan. Venytin lomaa Eloisen kanssa vähän pidemmäksi ja totesin piakkoin etten enää jaksa käydä täyspäiväisesti töissä ja pyörittää yhden naisen yritystä samalla. Yrityksen pyörittäminen vaatii ihmiseltä todella paljon ja päätinkin ajaa Eloisen pikkuhiljaa alas. Jäin pois kesäkuun alkuun suunnitelluilta Ommel festivaaleiltakin, koska en vain jaksanut enää.

Heinäkuu

Kesä meni vahvasti loppuunmyynnin merkeissä ja Eloisen verkkokaupan tuotteet piti saada myytyä pois. Onneksi minulla ei ollut koskaan varastossa mitään sen suurempia määriä vaatetta ja kangasta. Heinäkuussa oli Oulussa Kantodesignin järkkäämä pop up, jossa oli mukana suomalaisia pienyrittäjiä kuten Valkama, Koukussa design, Liljo ja Vilja ja monia muita. Yksin kun yrittää niin tuki mitä näiltä ihanilta naisilta sain oli korvaamatonta. Edelleen viestitellään watsupissa ajoittain.

Heinäkuussa myös Eloisen instagram tili lopetti ja tilalle tuli tämän blogin instagram tili. Rakkauteni lastenvaatteita kohti ei ollut kuollut mihinkään, se vain muutti muotoaan. Nautin suomalaisen suunnittelun ja osaamisen esittelemisestä ja esiin nostamisesta. Jatkossa keskityin toisten pienyrittäjien boostaamiseen ja nauttimiseen heidän kuoseistaan ja vaatteistaan.

elokuu

Eloisen verkkokauppa lopetti! Yksi aikakausi oli laitettu pakettiin. Päätös oli vaikea ja aivan kuin olisin luopumassa omasta lapsestani. Minull ei sopinut yksinyrittäminen kotoa käsin yhtään. Koska työnteko oli oikeastaan liian helppoa kaiken ohessa ja pikkuhiljaa se peitti alleen kaiken muun. En tehnyt muuta kuin ompelin, leikkaisin kankaita ja paketoin lähetyksiä. Minut pysäytti seuraava lause: Äiti sä teet kokoajan töitä! koska sulla on aikaa meille? Tämä tuli Ellenin suusta joskus keväällä ja sen jälkeen päätin ettei samalla tavalla voi enää jatkaa.

 

Äiti sä teet kokoajan töitä! koska sulla on aikaa meille?

 

Isla sai Osmo kisoista pronssia

 

syyskuu

Syksyllä keskityin vain perheeseen, töihin ja päivittelin uutta somea hyvällä buugilla. En edelleenkään jaksanut edes mennä ompeluhuoneeseen tekemään mitään vaatteisiin liittyvääkään. Elokuun lopussa ja syksyn alussa käytiin juoksu kilpailuissa tyttöjen kanssa ja saatiin kotiin muutama uusi mitalisti. Ellen juoksi kultaa Lohjan hippokilpailuissa ja Isla joka kieltäytyi yllättäen juoksemisesta, heitti palloa pronssille. Käytiin me Ellenin kanssa myös kokeilemassa discotanssia Inkoossa mutta se loppui lyhyeen. Ellen pelkäsi jäädä sinne yksin ja lopulta automatkojen ollessa pelkkää itkua, lupasin ettei tanssiin tarvitse enää mennä. Vaihdettiin laji lennosta jalkapalloon ja siellä Ellen on nauttinut todenteolla. Hän pelaa SauPan 14-15 syntyneiden joukkueessa ja treenit on kerran viikossa. Hänen mielestään ne toki voisi olla useamminkin.

lokakuu

Me laitettiin meidän talo myyntiin syksyllä ja lokakuu oli väritetty asuntonäytöillä. Me käytiin katsomassa taloja ja meidän taloa kävi yllättävän moni katsomassa. Yksi tarjouskin saatiin ja hyväksyttiin. Samalla tehtiin sitten tarjous seuraavasta talosta ja kokonaiset kaksi päivää elettiin kuplassa, jossa muutetaan ja sisustetaan uutta kotia. Kunnes välittäjä soitti ettei trajouksen tehnyt pariskunta saanutkaan lainaa! Kuka yleensäkkään lähtee katselemaan taloja saatikka tekemään tarjouksia ilman että on lainalupausta pankista. Tämä oli erittäin turhauttavaa!! Se talo joka oltaisiin haluttu ostaa on nyt myyty joillekkin muille ja me odotellaan edelleen ostajaa Pusulassa.

 

Pusulassa koti myytävänä!

 

marraskuu

Innostuin ompelmisesta taas syksyllä ja ompelinkin tytöille uuden välikausitakit. Takit on sotftshelliä ja aika helpot ommella, koska takkeja ei tarvinnut vuorittaa.

Marrakuussa mysö vahvistui että loppukesästä Lily.fi osoitteessa aloittamani blogi tulisi siirtymään Vaikuttajamedialle Joulukuun alusta. Marraskuussa vietettiin myös vaikuttajamedian 1v synttäreitä Helsingissä ja mun työpaikan pikkujouluja Siuntiossa.

Ihana välikausitakki

Ensimmäiset ja ainoat pikkujoulut tälle vuodelle

joulukuu

Blogiuran huipentuma eli vaikuttajamedialle siirtyminen sopimusbloggaajaksi. Teitä lukijoita on tullut huimasti lisää ja kirjoittamisesta on tullut mukava lisä arkeen. On ahtavaa kirjoittaa auki ajatuksia ompelmisesta, vaatteista ja meidän perheen elämästä. Vaikka en olekkaan koskaan ollut äidinkielellisesti lahjakas ja aiemmin olen jopa hieman inhonnut kirjoittamista. Mutta nyt siitä on tullut eräänlainen terapiakeino itselle ja saan jakaa asioita laajemmin teidän kanssanne, kuin mitä instagramissa pystyy.

Vuoteen on siis mahtunut paljon asioita. Olen saanut vakinaisen toimen, lopettanut yrityksen ja joulukuussa varmistui tuleva opiskelupaikka Lohjan Laureassa. Pääsin opiskelemaan Liiketalouden tradenomiksi ja ensi vuosi (ja muutama sen jälkeenkin) tulee olemaan vahvasti opiskelupainotteinen. Aluksi teen täyttä päivää töitä samalla mutta jos se ei onnistu niin pitää töitä hieman vähentää, jotta opiskelut sujuu. Vaikeaa se tulee olemaan, se on varmaa mutta onneksi se on vain väliaikaista ja palkinto odottaa valmistumisen jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *