Hae
Minis with Style

Alanvaihto – ihanan pelottava tulevaisuus!

Alanvaihto tai oikeastaan uuden ammatin opiskeleminen lähti muutama vuosi sitten ajatuksen tasolta liikkeelle. Töissä meidän apulaisosastonhoitaja jäi eläkkeelle ja silloin menin katsomaan oman eläkeikäni Kevan sivuilla olevalla laskurilla. Minä olen syntynyt vuonna 1986 eli olen nyt siis 33 -vuotias. Ja aavistuksen järkytyin siitä lukemasta mitä laskuri minulle näytti.

Eläkkeeseen on vielä tovi aikaa

Ei sillä että haaveilisin vielä eläkkeelle pääsemisestä mutta se että eläkeikäni on 70 vuotta. Olen siis vielä 70 vuotiaana töissä ja jos jatkan sairaanhoitajana niin kinkkaan rollaattorilla nuorempia mammoja  lonkkaleikkauksiin. Ajatus on aika hmm… miten sen nyt sanoisi, järkyttävä! Jos siis nykyinen eläkejärjestelmä on vielä pystyssä silloin kun olen 70 vuotias niin minulla on työelämää jäljellä vielä 37 vuotta. Eli enemmän on työvuosia jäljellä mitä olen ehtinyt edes olemaan itse tässä maailmassa. Tässä on siis aikaa vielä tehdä vaikka mitä ja toteuttaa monet unelmat ja haaveet. Onko heti muka pakko tietää mikä haluaa olla isona? Ei minun mielestäni.

Urani sairaanhoitajana

Valmistuin sairaanhoitajaksi aikalailla tasan 7 vuotta sitten ja siitä olen ollut äitiyslomalla kaksi kertaa ja tasan vuoden kerrallaan. Olen koulusta asti ollut töissä leikkausosastolla anestesiahoitajana. Tein viimeisen syventävän harjoitteluni Töölön sairaalan neurokirurgian leikkausosastolla ja jäin sinne suoraan töihin valmistumisen jälkeen. Neurolla opin paljon haastavista anestesioista ja leikkaussalityöskentelystä, sinne minulla on toisinaan ikävä. Aloin odottamaan Elleniä ja meillä oli haaveena muuttaa lähemmäksi miehen perhettä ja muutettiin ns. puolivälin krouviin Jyväskylään. Siellä olin töissä Keskisuomen Keskussairaalan dialyysissä, josta jäin sitten äitiyslomalle. Ellen syntyi Jyväskylässä ja sen äitiysloman aikana me ostettiin talo ja muutettiin Pusulaan Lohjalle.

viikot 30+0, vähän meinaa paita käydä lyhyeksi.

 

Olin jo katsonut itselleni työpaikan valmiiksi Lohjan leikkurista ja käynyt työhaastattelussa ja ennen kun kerkesin aloittaa uudessa työpaikassa huomasin olevani raskaana. Hieman ehkä yllättävän nopeasti edellisen jälkeen, mutta eipä se haitannut. Aloitin siis toukokuussa 2016 Lohjalla ja kerkesin olla siellä n.4kk töissä ennen kuin jäin uudelleen äitiyslomalle Islasta. Tällä kertaa viimeistä kertaa tosin. Islan vauvavuosi sinetöi sen päätöksen, että meille ei näillänäkymin tule kyllä lisää lapsia. Oli sen verran haastavaa aikaa ja kaksi on oikein passeli määrä.. Mutta takaisin uraan. Olin siis vuoden kotoa ja sain jälleen uuden sijaisuuden Lohjan leikkausosastolta.

Sijaisuuksia sijaisuuksien perään

Olin siis tehnyt pelkkiä sijaisuuksia valmistumiseni jälkeen. Toki olin hakenut vaikka ja kuinka monta kertaa vakinaista paikkaa mutta sitä ei ollut minulle avautunut. Töölössä asia tuntui menevän järjestyksessä aina sille, joka oli ollut talossa seuraavaksi pisimpään. Mutta Lohjalla ei asia ollutkaan näin. Lohjalta hain vakinaista paikkaa monta kertaa ja sieltä tuntui menevän ohi oikealta ja vasemmalta kokemattomampia sairaanhoitajia.  Ja meinasinkin jo luovuttaa ja jätin tarkoituksella yhden haun kokonaan välistä, koska olin suoraan sanottuna niin vittuuntunut asiaan. Seuraava toimi tuli aika nopeasti sen perään hakuun ja päätin että tämä on viimeinen kerta ja silloin (onneksi) sain sen. Minut vakinaistettiin viime keväänä ja siihen mennessä olin kerennyt tehdä lukemattomia pätkiä ja lyhin niistä oli viikon mittainen. Minulle jopa kerran ehdotettiin että voisin olla viikon ilman työsopimusta ja jatketaan sitten taas normaalisti pätkissä eteenpäin. Se ei onneksi toteutunut kyllä ja en olisi siihen kyllä suostunut.  Pidemmät ja lyhyemmät pätkät ovat ihan ”normaalia” hoitoalalla.

Etureppu ja takareppu

miksi siis vaihtaa ammattia?

Niin miksi nyt vaihtaa sitten kun viimein olen saanut vakituisen paikan hyvästä työpaikasta, joka on kohtuu lähellä kotia. Toki ollaan muuttamassa Lohjan keskustaan lähemmäksi kunhan saataisiin tämä talo vaan myytyä.

Tykkään siis työstäni ja vuorotyö ei myöskään ole mikään ongelma ja pidän siitä myös. Meillä on lapset vuorohoidossa ja me ollaan koko perhe eletty aina vuoroelämää. Lapset ei siis edes tiedä mitään säännöllisestä elämästä ja klassisesta arki vs. viikonloput vapaana jaosta. Meillä on molemmilla täyspäiväiset työt mutta lapset ei ole täyttä päivää hoidossa, koska meillä menee työvuorot välillä niin ristiin että lapsilla on vapaapäiviä paljon ja lyhyitä päiviä hoidossa.

Olen vaihtamassa alaa hyvin ristiriitaisin tuntein, koska pidän sairaanhoitajan työstä ja minulla on todella ihanat työkaverit joiden kanssa on mukavaa tehdä töitä. Kaikki muu tässä työn ympärillä tuntuu olean enemmän tai vähemmän huonosti. Uralla eteneminen on aika olematonta, koska olen kohta urani huipulla palkan ja lomapäivien suhteen. Julkisella puolella ei pysty neuvottelemaan mistään ja todettakoon nyt se itsestään selvyys että palkka on aivan ala-arvoinen verrattuna työn vaativuuteen henkisesti ja fyysisesti. En siis yhtään ihmettele, että monet vaihtavat alaa pois sairaanhoitajan töistä.

Haen uudelta ammatilta siis monipuolisuutta työn kuvaan, enemmän palkkaa ja mahdollisuuksia edetä uralla. En myöskään pistä pahitteeksi että uusi työ on siistiä sisätyötä, jossa ei tarvitse pukeutua 90 asteen kestäviin mikrokuituvaatteisiin ja tuplamyssyihin kera lyijyliivien. Plus että voin vihdoin taas laittaa vaikkapa kynsilakkaa ja pitää sormuksia sormessa (joista yhden olen hukannut, koska niitä joutuu venkslaa edestakaisin) ja kelloa kädessä.

Tammikuussa alkaa koulu ja muutaman vuoden päästä toivottavasti valmistun liiketalouden tradenomiksi.

 

Monta ammattia sinulla on? Oletko vaihtanut alaa kokonaan vai teetkö useampaa työtä vai oletko opiskellut täydentääksesi tietojasi aiempaa ammattia varten?

Muokattu joulukuussa 2020: TÄSTÄ pääset lukemaan opintojen sujumisesta!

4 kommenttia

  1. Minna / Tyttö sinä olet vahva blogi kirjoitti:

    Onnea päätöksestä lähteä opiskelemaan. Valmistuin itse sairaanhoitajaksi viime keväänä vaihdettuani ammattia kauneusalalta 12-vuoden jälkeen. Onneni on ollut, että sain heti valmistuttua mahtavan työpaikan. Innolla odotan mihin seuraavaksi elämä kuljettaa. Vaihtelu virkistää ja on niin mahtavaa, että voi kouluttautua aina uudestaan. Yrittäjyyttä on ajoittain ikävä, mutta ehkä taas senkin aika koittaa uudestaan jossain vaiheessa.

    • miniswithstyle kirjoitti:

      Ihanaa että olet löytänyt hoitoalan ja sieltä hyvän työpaikan. Munkin työpaikka on ihana ja tällä alalla on mahtavaa että työpaikka on aika varma jos ei hirveän kranttu ole.

  2. Maiju kirjoitti:

    Tsemppiä tulevaan. Hienoa, että olet rohkeasti tehnyt päätöksen. Tiedän, että ei ole helppoa sanoutua irti vakituisesta ja hypätä tuntemattomaan <3

  3. miniswithstyle kirjoitti:

    Kiitos tuhannesti 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *