Hae
Minis with Style

Luovutuksen jälkeen – koska tulee vauvoja?

Siitä on nyt melkein kuukausi kun luovutin munasoluja fertinovalla Helsingissä.  Kerkesin juuri ennen kuin korona asetti rajoituksia liikkumiseen ja toimenpiteisiin. Munasolujen saaja ei vaan saanut hedelmöitettyjä soluja vielä vaan odotellaan koronan  laantumista ennen kuin uusia toimenpiteitä tehdään.

 

Minulle ei automaattisesti ilmoiteta onnistuuko hedelmöitys ja alkaako raskaus minun soluillani, vaan minun pitää kysyä sitä klinikalta.

 

viisi perhettä voi hyötyä minun soluistani

Minulta saatiin keröttyä 34 munasolua, mikä oli ilmeisesti todella suuri määrä yhdella kerralla. Ja kypsiä niistä taisi olla vajaa 30 kappaletta eli sekin aikamoinen määrä. Biologi oli sanonut että tämä nainen tulee varmaan raskaaksi pelkästä katseesta. Mikä oli mielestäni tosi hauskasti ja ihanasti sanottu. Muistan kuulleeni joskus äitini sanovan että hänen ei tarvitse nähdä kuin mies alusvaatteillaan niin on jo paksuna. Mutta koska kaikille tämä ei ole niin helppoa ja yksinkertaista taäytyy meidän joilla on hyviä munaoluja paljon vähän auttaa ja luovuttaa niitä hyväntekeväisyyteen.

Koska soluja tuli kerralla niin paljon voi olla että saan luovuttaa ennää kerran tämän jälkeen, koska niitä voi käyttää vain viidelle perheelle. Toki kaikista hedelmöitetyistä ei tule lapsia ja sama perhe kai yleensä käyttää samoja soluja seuraavilla kerroillakin.

Ihana kevätaurinko!

 

Mitä minulle kuuluu luovutuksen jälkeen

Minulle kerrottiin jo keräyskäynnillä että kierto menee hyvin luultavasti vähän sekaisin ja kuukautiset alkavat normaalia aiemmin. Ja niin ne alkoivatkin heti melkein viikko keräyksen jälkeen. Katsotaan miten kierto tasaantuu tässä lähikuukausina. Koska minulla on kuparikierukka niin kuukautiset tulevat joka kuukausi ja ovat nyt lasten jälkeen olleet todella säännölliset. En pystyisi elämään jos en saisi kuukausittain varmistusta siitä etten ole raskaana. En nimitäin toivo meille enää lapsia ja ajatus sterilisaatiosta on pyörinyt mielessäni pitkään. Mutta siitä lisää toisella kertaa.

Ihoni on ollut aika huonossa kunnossa nyt hormonihoitojen jälkeen. En tiedä johtuuko se juurikin niistä hormoneista mutta oletan senkin tasaantuvan pikkuhiljaa. Minulla oli teininä todella paha hormonaalinen akne kasvoissa, rinnassa ja selässä. Siis todella paha! Poskissa oli pahimmillaan vaan mustelmat pinnalla ja ihon sisällä oli tulehtuneita mätäpaiseita. Varsinkin kasvot oli todella kipeät ja voitte vaan kuvitella kuinka se vaikutti teini-ikäisen itsetuntoon. Söin silloin ensin antibioottia kolmisen vuotta kunnes sain vihdoin roaccutan kuurin ja se jouduttiin jopa uusimaan heti perään, koska eka kuuri ei auttanut.  Sen jälkeen elin monen monta vuotta finnittömänä kunnes Ellenin raskausaikana raskauden hehku olikin sitten ihan jotain muuta kuin hehkua. Akne pomppasi esille kohtuulllisen pahana mutta onneksi se helpotti synnytyksen jälkeen.

 

 

Miten se henkinen puoli?

En edelleenkään ole sen kummemmin ajatellut kuinka reagoin mahdollisesti siihen jos lapsi/lapset haluavat tavata minut sitten 18 vuoden päästä. Enemmän ehkä olen pohtinut sitä miten omat lapseni tähän suhtautuvat kun joskus heille siitä kerrotaan. Koska tottakai heille pitää siitä kertoa, he saattavat joskus myös törmätä näihin lapsiin jotka syntyvät lahjasoluista. Joten pieni briiffaus voi olla paikallaan sitten kun he siitä jotain ymmärtävät. Ja tästä puhuttiin kyllä psykoterapeutin kanssa silloin ennen luovutusta. Minullahan ei ole mitään juridisia velvollisuuksia lapsia kohtaan eikä minun tarvitse heitä tavata jos en halua. Ja kuka tietää kerrotaanko edes kaikille siitä että he ovat saaneet alkunsa lahjasolusta. Joten ei vielä pohdita asiaa niin syvällisesti. Kyllä ne asiat selvenevät sitten kun on sen aika. Minä luotan siihen.

 

Voin käydä lukemassa aiempia postauksiani aiheesta tästä ja tästä!

 

 

Mitä meillä tehdään – kun mihinkään ei saa mennä!

*Sisältää mainoslinkkejä

Monet teistä olette olleet kotona paljon pidempään kuin me. Toki meilläkin työ ohessa on kaikki ylimääräinen ollut pois jo pitkään.  Ja pakko sanoa, että on töissä ollut helpompaa kuin kotona ja nyt jo on vähän ikävä sitä normaalia arkea. Mutta kyllä tästäkin selvitään, tilanne vaatii nyt vähän enemmän mielikuvitusta ja puuhailemista ihan kotona. Eli mitä meillä tehdään nyt kun mihinkään ei saa mennä?

ei ihan normaali talviloma

Meillä oli syksyllä vielä ajatus, että olisimme matkustaneet Lontooseen tällä lomalla. Ja no muun muassa taloudellisista syistä luovuimme ajatuksesta alkuvuodesta.  Ajateltiin myös, että Lontoo kannattaa kokea varmasti vähän isompien lasten kanssa. Joten sinne sitten vähän myöhemmin. Seuraavana ajatuksena oli ajella autolla Tanskaan ja onneksi en hankkinut vielä itselleni tai koiralle uusia passeja, koska sitten tuli korona. Alkuun ajateltiin että okei ei mennä ulkomaille mutta lähdetään sitten appiukon luokse pohjoiseen, kun ei joulunakaan siellä käyty. Nyt vallitsevat tilanteen ja uudenmaan rajojen sulkemisen myötä olemme vain kotona.Toisaalta ihan huippua! ei tarvitse miettiä yhtään aikatauluja ja voi hyvällä omallatunnolla vain olla. No niinkuin jotkut tietävät niin kolme ja neljä vuotiaat lapset ei niin vaan oleile kotona vaan he alkavat hyppimään seinille aika nopeasti.

Tylsyys kasvattaa luovuutta!

en ala ohjelmatoimistoksi!

Meillä on luojan kiitos iso oma aidattu piha ja asumme melkein keskellä ei mitään olevassa pienessä kylässä.  Lapsilla on pihalla kaikenlaista tekemistä ja kokosimme trampoliinin talven jäljiltä takapihalle. Se on ollut menestys joka vuosi ja siellä tytöt viihtyvät todella paljon. Meillä on myös leikkimökki ja hiekkalaatikko jonne pitäisi vähän päivittää leluja kyllä. 1miksikään ohjelmatoimistoksi en meinaa ruveta ja pikkasen alkaa jo ärsyttämään esikoisen jatkuva tarve sille että joku suunnittelee hänelle puuhaa. Olen vähän sitä mieltä että itsekkin tulisi keksiä jotain ja jos ei keksi niin sitten yrittää kestää sitä tylsyyttä. Tylsyys kasvattaa luovuutta!

Uusi väritys! kutsun sitä sorbetiksi, koska se on ihanan oranssin ja pinkin sekoitus. Niin kuin vadelma ja persikka!

 

Normaalisti käydään paljon kirjastossa ja lainataan sieltä kirjoja ja pelejä. Nyt alkaa olla tilanne että kirjat on luettu jo monta kertaa ja pelejäkään ei meillä ole rajattomasti kotona. Voisisn sanoa, että olen pelannut frozen muistipeliä AIKA MONTA kertaa. Pitää ehkä tilata jostain verkkokaupasta muutama peli mitä kaikki pystytään pelaamaan yhdessä.  Onneksi meillä on tulostin kotona, koska tytöt tykkäävät todella paljon värittää erilaisia värityskuvia. Niitä saa tulostettua mm. pikkukakkosen sivuilta.

Värityskuvia

 

enemmän aikaa myös itselleni

Onneksi minulla on myös koulutehtäviä mille nyt vihdoin on aikaa. Nyt on aika viimeistellä alkuvuonna aloitettuja kursseja, ryhmätöitä ja yksilötehtäviä. Toki lasten kanssa yritysjurudiikan tehtävät on aika haastavia eli niitä kirjoitetaan sitten illalla kun lapset ovat nukkumassa. Blogin päivittäminen on helpompaa lasten läsnäollessa, vaikka tässäkin varmasti näkyy se että ajatus saattaa katketa kymmenen kertaa yhden lauseen aikana.

Meillä on ihana karvaturri Mila, jonka lenkittämisestä on tullut se pieni pakoreitti kotoa ulos kuuntelemaan musiikkia tai äänikirjoja YKSIN! Aiemmin ollaan keskusteltu enemmän et kumpi joutuu lähtemään lenkille, kun nyt taas että kumpi SAA lähteä lenkille koiran kanssa. Nyt on onneksi ollut uskomattoman hienot säät ja ulkoilu auringonpaisteessa on ihanaa ja aurinko lataa akkuja kummallisen hyvin. Pakko myös myöntää että olen jäänyt koukkuun TIKTOK sovellukseen ja minut löydätte sieltä nimellä @janninaniskala 🙂

 

Lehtiä tulee luettua myös paljon ja tästä myös sinulle tarjous koti ja keittiö lehdestä 5 numeroa 24,90e

 

Saa jakaa omia vinkkejä erilaisiin puuhailuihin lasten kanssa tai ilman. Me tulemme varmasti ulkoilemaan paljon ja uhkasin eilen lapsillekkin et jos tulee tylsää sisällä ja kokojan vingutaan tylsyyttä niin heitän pihalle, joka kerta! Toki vaatteet päällä eikä mitenkään rangaistuksena palelemaan pihalle.

Vielä ei onneksi ole kukaan tullut virpomaan oven taakse ja toivottavasti ei tulekkaan. Meillä lapset ei ole koskaan käyneet virpomassa mutta tänä vuonna oli tarkoitus aloittaa. Se siirtyy nyt sitten seuraavaan vuoteen, onneksi! En ole koskaan itse tykännyt virpomisesta ja lapsenakin se hävetti käydä ruinaamassa karkkia jollain oksilla. Vaikka kauniita ne oksat on koristeltuina erilaisilla höyhenillä ja nauhoilla.

 

Tsemppiä kaikille pienten lasten vanhemmille kaiken tämän ohjelman keksimisessä!

 

Asiaa munasolujen luovutuksesta! Olisiko sinulla mahdollista luovuttaa munasoluja? niitä tarvitaan.