Hae
Minis with Style

Ruuhkavuodet – Kuinka näistä selviää hengissä?

Muistan ajan, kun sain makoilla sohvalla työpäivien jälkeen ja katsella telkkaria rauhassa ja vaikka ottaa päiväunet jos halusin. Muisto on utuinen mutta muistan sen silti. Muistatko sinä? Nyt elämäni pyörii, kuin pikakelauksella eteenpäin ja miksi kukaan ei kertonut tästä etukäteen? Ruuhkavuodet! kuinka näistä selvitään hengissä?

Tytöt auringonkukkapellolla. Kuva: RuusaPhotography

säntillisestä ihmisestä huithapeliksi

Ennen lapsia olin tyypillinen Neitsyt horoskooppimerkiltäni. Säntillinen, jämpti ja jopa ärsyttävän pikkutarkka. Aina ajoissa joka paikassa. En edelleenkään myöhästele töistä mutta muualta kyllä, koska lasten kanssa ei meinaa päästä ajoissa mihinkään.  Viimeisin erittäin kauhea myöhästyminen oli siskoni lapsen ristiäisistä ja se nolottaa vieläkin, kun jouduttiin pyytämään toista siskoa avaamaan oven meille kesken toimituksen. Hävettää vieläkin. Miten tässä kävi näin? miten ihminen voi muuttua näin? Miksi tästä ei kerrottu missään etukäteen? Ihmisen pitäisi kasvaa henkisesti vanhetessaan mutta minulle tuntuu iskeneen kolmenkympin alzhaimer.

 

Hoitovuorot

Päiväkotiin pitää työvuorot ilmoittaa aina viimeistään puolitoista viikkoa aiemmin. Järjestelmä menee kiinni torstaina klo12 ja siitä tulee sähköpostiin muutama muistutus edellisinä päivinä. Jokaisen kolmen viikon listan ensimmäinen viikko on jo heti myöhässä, koska me saadaan työvuorot yleensä vasta perjantaina iltapäivällä. Mutta sittenhän sitä luulisi niiden kahden muun viikon hoitovuorojen ilmestyvän järjestelmään ajoissa. Eikö niin? No ei aina meidän tapauksessa. Nekin usein ovat myöhässä ja joka kerta lupaan parantaa tapani. Miksi minun pää ja muistuttaa pastalävikköä josta kaikki vaan valuu pois?

Syytän muistini hämärtymisestä osittain näitä pienia mussukoita. Varsinkin Islan vauvavuosi oli rankka, koska neiti ei viitsinyt nukkua ensimmäiseen neljään kuukauteen. En muista siitä ajasta juuri mitään. Kuva: RuusaPhotography

 

päiväkodin palautettavat lomakkeet

Voi luoja! Tiedän jo nähdessäni laput lasten lokeroissa, että niiden palauttaminen ajoissa on ihan mahdoton homma. Lapuissa yleensä kysellään hoidon tarvetta loma-aikoina enkä osaa niihin yleensä edes vastata, koska epäsäännöllinen vuorotyö. Mutta parhaimmillaan minulta kysytään lappuja takaisin useampaan otteeseen ja joudun ehkä jopa pyytämään uusia kopioita niistä, koska olen hukannut ne. Tapahtuuhan jollekkin muullekkin näin joskus? En myöskään koskaan muistanut palauttaa neuvolaan mitään niitä kyselylappuja. Aiheesta vuosittaiset neuvolat: muistan myös todella hyvin varata ajat lasten neuvoloihin. Varaan ne aina siinä vaiheessa, kun päiväkodista ovat muistuttaneet asiasta kaksi tai kolme kertaa, kun vuosittainen VASU keskustelu käydään sen kanssa samoihin aikoihin. Onneksi minulla on vain kaksi lasta!

Jos ennen lasten saantia olisi pitänyt käydä tentissä niin en olisi varmaan saanut lupaa lisääntyä!

 

kun unohdat viedä tai hakea lapset päiväkodista

Kerran kun odotin Islaa ja olin menossa töihin pakkasin autoon pienen vuoden ikäisen Ellenin  ja lähdin ajamaan kohti Lohjaa. Meiltä päväkotiin ja töihin on noin 30-35km, joten ihan pikkumatkasta ei ole kyse. Ajelin iloisesti Lohjan sairaalalle, parkkeerasin auton ja satuin katsahtamaan takapeiliin. Ja pienen takapenkin selkänojassa olevan peilin kautta näin iloisen Ellenin joka tapitti takaisin. Olin siis ajanut töihin kulkematta päiväkodin kautta eli eikun uukkaria vaan tekemään ja pikapikaa päiväkodille. Onneksi olin ajoissa liikenteessä, joten en myöhästynyt.

Muutama viikko sitten lähdin viideltä töistä ajelemaan kohti päiväkotia ja siinä vaiheessa reitti oli kirkkaasti mielessäni. Kunnes en kääntynytkään liikenneympyrästä päiväkodille vaan hurautin pokkana sen liittymän ohi ja suoraan Turun motarille. No siinä vaiheessa valkeni väärä suunta ja ei siinä kohtaa ole mitenkään mahdollista alkaa kääntymään toiseen suuntaan, joten suoraan vaan motarille ja Muijalan kautta päiväkodille, huh! myönsin hoitajalle että saatoin koukata pidemmän reitin kautta, koska aivot jäivät jonnekkin matkan varrelle.

Kaikesta huolimatta tämä on juuri sitä mitä olen aina halunnnut, ihana perhe! ja hyvin ollaan selvitty hengissä vaikka välillä tekee tiukkaa. Kuva: RuusaPhotography

tukiverkon puute

Meillä ei liiemmin ole mitään tukiverkostoa, koska miehen vanhemmat asuvat pohjoisessa ja minulla ei vanhempia ole. Pikkusiskoistani on onneksi apua joihinkin tapauksiin mutta pääasiassa meillä tukiverkkona toimii päiväkoti. Lapset on vuorohoidossa, jota ilman ei oltaisi pärjätty kun molemmat tehdään vuorotyötä ja vielä opiskellaan. Nyt mietittiin että muuton jälkeen olisi niin ihana saada lapset lähipäiväkotiin mutta vuorojen sumpliminen ja mahdollisten lisähoitopaikkojen kyseleminen toisi paljon lisätstressiä ja voisin väittää että muisti ja ajatus eivät varsinaisesti menisi minulla ainakaan parempaan suuntaan.

Samaistuuko kukaan näihin ajatuksiin? pienen kahvihuonepikagallupin myötä meitä on useampia huithapelivanhempia, jotka kuluttavat ahkerasti päiväkotien tulostusresursseja lomakkeiden muodossa ja tuovat varmasti harmaita hiuksia myös hoitajien ohimoille. Päivähoidon porukka on kyllä huippua kun pitävät huolta niin lapsista kuin vanhemmistakin.

Täältä voit käydä lukemassa kuinka olen yhdistänyt perheen, opiskelemisen ja työnteon. Eli kyllä sitä tässä aivosumussa jotain saadaan aikaiseksi. Tsemppiä kaikille äideille ja isille, jotka taistelevat samojen asioiden kanssa.

Kaksi päivää tanssia – Kiss My Turku!

 

When you dance, you can enjoy the luxury of being you   -Paul Coelho

 

Tanssi se ihana kehon tapa liikkua erilaisten musiikkien ja biittien tahtiin. Kuka ei rakastaisi liikkua ja sulautua yhteen musiikin kanssa ja vain antautua liikkeelle vaikka ihan yksin ja silmät kiinni. Minä rakastan! Toki kynnys tanssia monien ihmisten nähden tunneilla tai tapahtumissa voi olla eri korkuinen eri ihmisillä.

Itse olen tanssinut koko elämäni ja kokeillut monia eri lajeja vuosien varrella. Rakastan esiintymistä ja tanssimista todella paljon. Olenkin aiemmin kirjoittanut tanssiharrastuksestani täällä.  Pääsin viime viikonloppuna kokeilemaan yhteensä kuutta aivan uutta lajia minulle. Ainoastaan Salsa oli seitsemästä tanssitunnista minulle tuttu laji ja sillä oli hyvä aloittaa viikonloppu.

Twerkkaaminen aloitettu Studio Flo:ssa

 

Ladys weekend by flama

Turkulainen tanssistudio Flama järjesti viikonloppuna naisten viikonlopun eli lauantaina ja sunnuntaina pääsi kokeilemaan erilaisia naisellisia tanssilajeja. Heillä nämä tunnit pyörivät viikkolukkarissa säännöllisesti, mutta nyt ne oli koottu yhteen viikonloppuun niin mekin pääsimme kokeilemaan niitä helpommin.  Lauantaina otettiin heti löysät pois ja luvassa oli viisi tuntia tanssia: salsaa, batchataa, reaggetonia, twerkkiä ja heels.

Ensimmäinen ja viimeinen tunti vietettiin korkokengillä ja loput sai luojan kiitos tanssia lenkkareilla. Koska minulla oli hetki vierähtänyt edellisestä kerrasta lattarikengät jalassa niin jo ensimmäinen salsa tunti sai jalat huutamaan armoa. Edellisestä salsatunnistakin on jo aikaa mutta jotenkin ne askeleet muistuvat hyvin mieleen kun musiikki vie mennessään. Opettaja oli hyvä ja selkeä ja vaikka tunnilla oli ihan ensikertalaisiakin mukana niin  kaikilla oli hauskaa. Seuraavaksi Sukellettiin Batchatan ja reaggetonin maailmaan ja näillä tunneilla oli sama ihanan pirteä opettaja Pinja.  Kumpaakaan lajia en ollut koskaan tanssinut mutta sain hyvin kiinni ideasta, koska perusaskeleet ovat yksinkertaisia ja niitä pystyy varioimaan oman tason mukaisesti erilaisilla käsiliikkeillä ja vartalon rytmityksillä.

Varpaat pienessä kriisissä näissä tanssikengissä. Naisena olo on välillä vähän haastavaa.

 

Kun oltiin lämmitelty kolme tuntia päästiin niin odottamani Twerkkaamisen pariin. Ihan en ollut uskaltanut valita oikeanlaisia vaatteita tunnille ja lajille tyypillisen persikan heiluttaminen ei ollut ihan yksinkertainen homma tiukkaakin tiukemmissa trikoissa. Muilla oli asiaan kuuluvat lyhyet sortsit ja silloin pakarat pääsee vapaammin liikkumaan joten poppaaminen ja sheikkaaminen on helpompaa. Viimeisenä olikin vuorossa jälleen korkokenkien aika ja näin jälkiviisaana siihen olisi voinut valita hyvin eri kengät niin jalat ei olisi olleet ihan niiiin rikki sen jälkeen. Heels oli mielenkiintoinen ja erittäin naisellinen tunti, siinä vedettiin ihan Beyoncena konsanaan ja näytettiin mistä tytöt on oikeesti tehty.

Vähän joka välissä piti haukata proteiinipatukkaa ja juoda paljon, koska hiki virtasi kyllä runsaasti tunneilla.

vapaailta

Tanssituntien jälken käytiin hotellilla suihkussa ja nautittiin lasilliset lämmintä skumpdipaa, koska jääkaappia ei ollut. Ensimmäinen ajatus oli kuitenkin että syömään on päästävä, vatsa ja keho huusi ravintoa. Olin joskus saanut suosituksen Turkulaisesta Di Trevi ravintolasta ja sinne suunnattiin oikopäätä. Lasilliset kylmää rieslingiä ja aivan ihana ruoka tekivät meistä jälleen ihmisiä. Oltiin niin hurjia tämän lapsivapaan illan suhteen että kävästiin jokilaivoilla yksillä ja siuunnattiin hotellille. Matkalla käveltiin karkkitaivaan ohi ja ostettiin vähän iltapalaa. No ne jäi kyllä syömättä, koska ennen kymmentä oltiin molemmat jo untenmailla! Se siitä villistä viikonlopusta.

Toisen päivän jäykkä aloitus

On ehkä sanomattakin selvää, että toisena aamuna olo oli hieman jäykkä. Kärviatelin koko yön päänsäryn kourissa, koska en muistanut ottaa särkylääkettä mukaan reissuun ja aamuyöstä löysin kuitenkin laukun pohjalta 2 kpl lasten 250mg pamol f tablettia ja niiden turvin nukuin muutaman tunnin vielä. Ihanan hotellin aamupalan jälkeen kävin apteekissa hakemassa buranaa ja sen voimalla sitten seuraavaan päivään. Päänsärky väistyi ja sunnuntain tunnit aloitettiin show burleskilla.

Ennakkoluulot tätä tuntia kohtaa olivat luokkaa höyhenet ja tasselit heilumaan mutta niitä ei nyt tällä tunnilla nähty vaan keskityttiin 80-luvun musiikin tahdissa tanssimaan ihana naisellinen koreo. Sen jälkeen sukellettiin dancehall queenstylen pariin ja päästiin pyörittelemään lantiota taas. Lajista oli ajatus että se on erittäin seksuaalissävytteistä niin halutessaan mutta myös hyvin tekninen laji, koska ei se lantion pyöritys niin helppoa ole varsinkin kun se pitäisi tehdä oikein ja saada pakarat tekemään välillä ihan eri asioita keskenään. Sama on twerkkaamisessa.

Hyvän aamupalan jälkeen on hyvä jatkaa tanssimista.

 

Viikonloppu päätettiin Flaman opettajan Merin ihan itse kehittämän lajin pariin. Flawless Diva ei ole mihinkään yhteen tiettyyn lajiin sidottu tunti vaan siellä tanssitaan monia erilaisia tyylejä. Meri antaa rungon tanssille mutta sitä saa muokata itselleen hyväksi. Monet kuulemma sanovat että se on heille oma terapiatunti minne saa tulla purkamaan tunteitaan ja ilmaisemaan itseään tanssin avulla. Meri on opettajana ihanan innostava ja loistava tanssija. Harmi ettei tätä tuntia ole muualla, kuin Flamassa.

 

Innostus jäi kytemään

Olen jo pitkään etsinyt Lohjalta sopivaa tanssituntia ja käytiinkin tankoilemassa yksi tiiviskurssi muutaman työkaverin kanssa. Olen joskus aiemmin tankoillut enemmänkin Helsingissä mutta se on sittemmin jäänyt. Nyt vihdoin Lohjalle Studio Flo tanssikouluun on tullut twerk ja dancehall tunnit. Olis iellä tyrkyllä myös commercial tunti mutta sinne ei ollut kukaan ilmoittautunut niin se eti toteudu. Laitoin heti vietsiä ettö haluan mukaan twerkkaamaan ja se alkaa nyt sunnuntaina lukukausituntina. Viikolla on myös irtotuntina twerk tekniikka, johon kävin tutustumassa tiistaina. Jes aivan ihanaa!! Tällä kertaa mulla oli muuten päällä sortsit ja on se vaan ihan eri asia kuin pitkät trikoot jotka ovat niin timmit ettei mikään kyllä hylly mihinkään. Eilinen päivä töissä menikin siinä, kun harjoittelin pakaroiden poppaamista eritahtiin toimenpiteiden aikana. Hauska syksy siis tiedossa itselle ja näköjään myös työkavereille.